— Kummastuttaa niinkin.
— Mutta kuinka kauan te sitten luulette matkani kestävän? Kuukausmääriä, niinkö? Suuri erehdys. Jos sitä kovin kauan kestäisi, niin me olisimme hukassa, me emme pääsisi perille. Eihän Zanzibarista Senegalin rannalle ole kuin 6500 kilometriä, sanokaamme vaikka 7000. Jos nyt lukee 38 km tunnissa — mikä ei vielä vastaa junainkaan nopeutta meillä, — niin ennättäisi Afrikan poikki seitsemässä vuorokaudessa, kulkien yöt päivät.
— Silloinhan te ette ennättäisi nähdä mitään, ette tehdä maantieteellisiä havainnoita ettekä tutkia seutuja.
— Mutta, — vastasi tohtori, — koska pallo on minun vallassani, koska minä nousen ja lasken mieleni mukaan, niin minä pysähdyn, milloin hyväksi näen, varsinkin milloin liian kovat ilmavirrat uhkaavat temmata minut mukaansa.
— Ja niitä teidän tiellenne kyllä sattuu, — virkkoi kapteeni Pennet.
— On orkaaneja, jotka kulkevat 450:kin kilometriä tunnissa.
— Sepä se, — vastasi tohtori. — Moisella vauhdilla pääsisi Afrikan poikki kahdessatoista tunnissa: heräisi Zanzibarissa ja laskisi levolle Saint-Louisissa.
— Mutta, — arveli muuan upseeri, — saattaako pallo seurata mukana sellaisessa vauhdissa?
— On niinkin sattunut.
— Ja pallo kesti?
— Vallan hyvin. Se tapahtui Napoleonin kruunauksen aikaan, v. 1804. Ilmassa-purjehtija Garnerin laski Parisissa kello yksitoista illalla pallon, johon oli kultaisilla kirjaimilla merkitty: "Parisi, 25 p. frimaire kuuta v. XIII, jolloin Hänen Pyhyytensä Pio VII kruunasi keisari Napoleonin". Seuraavana aamuna kello 5 Roman asukkaat näkivät saman pallon leijuvan Vatikanin yli campagnalla ja laskevan vihdoin Braccianon järveen. Niinmuodoin, hyvät herrat, pallo kestää sellaisen vauhdin.