— Hiivattiko! On se vähän parempikin.
— Entäs Saturnon jälkeen? — tiedusti muuan kaikkein maltittomimpia.
— Jaa senkö? No sitten käydään Jupiterissa. Se se vasta hassu maa: vuorokaus ei kestä siellä kuin yhdeksän ja puoli tuntia; laiskurien luvattu maa. Mutta vuoden pituus on sen sijaan kaksitoista ajast'aikaa, ja sehän on vallan edullista niille, joilla ei ole enää kuin kuusi kuukautta tallusteltavana tässä matoisessa maailmassa. Se jatkaa ikää, nähkääs.
— Kaksiko toista vuotta! — huudahti kokkipoika.
— Jaa-a, poikaseni. Siinä maassa sinä tähän aikaan vielä imeä jollittaisit, ja tuo mies tuossa, jolla on jo kuudeskymmen meneillään, olisi siellä puolen viidettä vanha paitaressu.
— Se ei pidä kutiaan, — huusi koko kokkapuoli yhdestä suusta.
— Puhdas tosi, — sanoi Joe vakavasti. — Mutta minkäs minä sille? Kun sitä vaan elelee ikänsä kaiken eikä opi mitään, niin typeränä pysyy kuin pässi. Pistäytykääs Jupiterissa, niin saatte nähdä.
Ja hänelle naurettiin, mutta puoleksi uskottiinkin, ja hän jutteli heille, kuinka Neptunossa varsinkin merimiehiä suositaan, ja kuinka Mars tähdessä sotamiehet ovat olevinaan niin suuria herroja, että lopulti ihan vihaksi pistää. Mitä taas tulee Merkurioon, niin se se on vihoviimeinen paikka: ei kuin varkaita vaan ja kauppamiehiä, ja niin toistensa näköisiä, ett'ei tahdo osata erottaa kuka on mikä. Ja Veneristä hän vihdoin loi heidän eteensä oikein ihastuttavan kuvan.[12]
— Ja kun me tullaan takaisin tuolta reissulta, niin sitten meidät koristetaan Etelän ristillä, joka kimaltelee siellä hyvin korkealla Pilvien Pitäjän napinlävessä.
— Ja sen te olette hyvin ansainneetkin, — sanoivat merimiehet.