— Moisten vaarain ja puuttetten alaisiksi ei meidän tarvitse joutua, — virkkoi tohtori.
Kolmen matkamiehen tavarat siirrettiin konsulin taloon. Päätettiin nostaa pallo Zanzibarin rannalle. Siihen oli sopiva paikka signaaliriu'un lähellä, erään suunnattoman laitoksen juurella, jossa oli oleva suojaa itätuulilta. Tämä laitos, ylössuin käännetyn tynnyrin muotoinen, — Heidelbergin kuuluisa oluttynnyri oli tämän rinnalla mitätön pytty vain — toimitti linnantornin virkaa: sen yläpäässä oli vartijoina belutshilaisia keihäsmiehiä, laiskaa ja kirkuvaa linnuetta.
Mutta siitä hetkestä saakka kuin pallo oli kannettu maihin, oli konsuli huomannut maan-asukasten aikovan panna kaikin voimin koko yritystä vastaan. Ei ole mitään niin sokeata kuin hurja fanatismi. Tieto siitä, että tänne on saapunut muuan kristitty, joka aikoo nousta yläilmoihin, oli saanut mielet kuohuksiin. Neekerit, Arabialaisiakin kiihkeämmät, olivat tässä hankkeessa näkevinään vihamielisiä yrityksiä heidän uskontoansa vastaan. Nyt sitä aiotaan, niin he kuvailivat mielessään, käydä auringon ja kuun kimppuun. Ja näitähän taivaankappaleita afrikalaiset heimot pitävät jumalallisessa kunniassa. Päätettiin siis vastustaa tällaisia pyhyyttä solvaavia hankkeita.
Konsuli, saatuaan tästä tiedon, keskusteli tohtorin ja kapteeni Pennetin kanssa. Jälkimmäinen ei tahtonut välittää uhkauksista, mutta tohtori sai hänet kuulemaan järkevää puhetta.
— Lopulti me kumminkin saamme aikeemme perille, — sanoi hän, — itse imanin linnueestakin saamme apua, jos tarvitaan, mutta, kapteeni hyvä, vahinko ei tule kello kaulassa, yksi ainoa paha kolaus saattaisi tehdä pallolle sellaisen vaurion, että koko yritys olisi auttamattomasti hukassa. Täytyy siis toimia hyvin varovasti.
— Mutta mitäs tehdä? Jos laskemme maihin Afrikan rannalle, niin samat on meillä edessä haitat sielläkin! Minkäs tässä tekee?
— Asia on kyllä autettavissa, — vastasi konsuli. — Katsokaas noita saaria tuolla sataman ulkopuolella. Laskekaa pallo maihin johonkin niistä ja asettakaa laivamiehet vartijoiksi, silloin ei ole teillä mitään vaaraa peljättävänä.
— Sehän mainiota! — virkkoi tohtori, — ja siellä saamme kaikessa rauhassa valmistukset loppuun.
Kapteeni suostui. Resolute läheni Kumbenin saarta. Huhtikuun 16:na aamulla vietiin pallo turvaan, keskelle metsän-aukiota, pitkäin puitten väliin.
Kaksi 24 metrin pituista mastopuuta lyötiin maahan jonkun matkan päähän toisistaan. Päihin oli kiinnitetty kinungit eli plokit, joitten kautta palloa kävi vetäminen köydestä ylös. Ensi alussa se oli aivan tyhjä. Sisäpallo oli kiinnitetty ulkopuolisen yläosaan, jotenka pallot saatiin yht'aikaa ylös molemmat. Kumpaisenkin pallon alasuuhun kiinnitettiin torvi, jota myöten vetykaasun oli määrä nousta niihin.