Koska peljättiin jonkunlaisia mielen-osoituksia tohtoria ja hänen seuralaisiansa vastaan, nukkuivat kaikki kolme yönsä Resolutella. Kello kuusi aamulla he jättivät hyttinsä ja siirtyivät Kumbenin saarelle.
Pallo huojueli hiljalleen itätuulen heijailemana. Hiekkasäkkien asemasta oli nyt kaksikymmentä laivamiestä pitelemässä palloa kiinni. Kapteeni Pennet upsereineen olivat läsnä tämän juhlallisen lähdön hetkellä.
Nyt astui Kennedy suoraan tohtorin luokse ja otti häntä kädestä, sanoen:
— Sinä lähdet siis todellakin, Samuel?
— Lähden, rakas Dick.
— Olenhan tehnyt kaiken voitavani, estääkseni sinua lähtemästä?
— Olet.
— Siis on omatuntoni siihen nähden rauhassa, ja minä lähden mukaan.
— Siitä olin varma, — virkkoi tohtori, ja hetkisen liikutuksen ilme elähti hänessä.
Viimeisten jäähyväisten hetki lähestyi. Kapteeni ja upseerit syleilivät sydämellisesti näitä rohkeita matkustajia, unohtamatta Joetakaan, riemuitsevaa miestä. Jokainen läsnäolijoista tahtoi puolestaan puristaa tohtori Fergussonin kättä.