Ja niinpä kaikkien, uskovaisten ja uskomattomain, tyhmäin sekä viisasten, silmät olivat kiinnitettyinä tohtori Fergussoniin. Hän oli päivän leijona, aavistamattakaan, millainen harjakaula hänestä oli tullut. Mielellänsä hän antoi tarkkoja tietoja retkistänsä. Hän oli luonnollisin ihminen maailmassa eikä lainkaan sellainen saavuttamaton kuin moni muu hänen asemassaan. Jo siinä yksikin karaistu seikkailija tuli tarjoutumaan osalliseksi hänen yrityksensä vaaroihin sekä kunniaan, mutta hän hylkäsi tarjoukset, syytä sen lähemmin selvittämättä.
Monilukuiset ohjattavain ilmalaivain keksijät esittivät hänelle koneitansa, mutta hän ei huolinut yhdestäkään. Jos ken tiedusti, oliko hän tässä suhteessa itse keksinyt jotain, ei hän ruvennut lähempiin selityksiin. Hän ryhtyi vain entistä innokkaammin varustelemaan matkaansa.
KOLMAS LUKU.
Tohtorin ystävä. — Mistä saakka heidän ystävyytensä oli alkanut. — Dick Kennedy Lontoossa. — Ehdotus, jota ennen ei ole tehty, mutta joka ei mieltä tyynnytä. — Sananlasku, joka ei juuri lohduta. — Muutama piirre Afrikan martyrologiasta. — Ilmapallon edut. — Tohtori Fergussonin salaisuus.
Tohtori Fergussonilla oli ystävä, ei kumminkaan hänen toinen minänsä, alter ego, sillä eihän ystävyyttä saata olla olemassa kahden ihan yhtäläisen olennon välillä.
Mutta jos heillä olikin erillaisia ominaisuuksia, omia taipumuksia kummallakin, jospa olivatkin eri temperamenttia niin toinen kuin toinenkin, niin yksi sydän oli sittenkin Dick Kennedyllä ja Samuel Fergussonilla, eikä siitä ollut haittaa lainkaan. Päinvastoin.
Dick Kennedy oli Skotlantilainen sanan täydessä merkityksessä: avomielinen, päättäväinen, itsepäinen. Hän asui lähellä Edinburgia, pienessä Leithin kaupungissa, joka oikeastaan oli tuon vanhan Auld Reekiën (Vanhan Savupesän)[2] esikaupunki. Välistä hän kalasteli, mutta ennen kaikkea hän oli innokas metsämies. Hänen tarkkuudestaan luodikolla ampumisessa kerrottiin merkillisiä asioita: hän osaa kyllä ampua luodin kahtia veitsen kärkeen, mutta ei siinä kyllä; hän ampuu sen kahteen niin yhtä suureen palaseen, ett'ei punnitessa huomaa erotusta ensinkään.
Kooltaan Dick Kennedy oli 2 tuumaa neljättä kyynärää (= 183 cm), liikkeet vapaat ja miellyttävät; voimia kuin Herkuleella; iho päivän paahtama; silmät mustat ja vilkkaat; koko olennossa luonnollista, päättävää rohkeutta ja samalla jotain hyvää ja ehjää, — sellaisena esiintyi eduksensa Skotlantilainen.
Ystävykset olivat tutustuneet toisiinsa Indiassa, saman rykmentin palveluksessa. Dickin pyydystellessä tiikereitä ja norsuja, pyydysteli Samuel kasveja ja hyönteisiä. Kumpikin saattoi sanoa olevansa perehtynyt asiaansa, ja tohtorinkin saaliiksi tuli monasti harvinainen kasvi, jonka hankkiminen kysyi yhtä paljon vaivaa kuin parin norsunhampaankin saanti.
Siitä saakka kuin he olivat palanneet Englantiin, olivat he usein olleet toisistaan erillään, tohtorin viipyessä kaukaisilla retkillä, mutta kotia palattuansa tohtori aina meni ystävänsä luokse, ei itselleen mitään vaatimaan, vaan tarjoamaan omaa itseänsä seuraksi ystävälleen Skotlantilaiselle viikon tai parin päiviksi.