— Hyvää yötä sitten, tohtori.
— Hyvää yötä, jos hyväksi hyvennee.
Kennedy ja Joe kietoutuivat peitteisinsä. Tohtori jäi yksinään valvomaan avaruudessa.
Pilvijoukot ne sillä välin laskeusivat huomaamatta alemmas. Alkoi lyödä yhä pimeämmäksi. Musta kupu painui maanpallon ylitse, ikäänkuin runnellakseen sen kokonansa. Äkkiä välähti pimeydestä räikeä salama, viiltäen ilmojen kautta, eikä ennättänyt se vielä sammua, niin täräytti kauhea pamaus taivaan avaruudet.
— Ylös! — huusi Fergusson.
Toiset heräsivät tähän kauheaan jyrinään ja olivat valmiita.
— Laskeutuuko pallo?
— Ei; se ei kestäisi siellä. Meidän täytyy kohota, ennenkuin pilvet tihenevät vedeksi ja tuuli pääsee valloilleen.
Ja hän pani horminsa toimimaan voimakkaasti.
Myrskyjen synty tropillisissa seuduissa on yhtä rajua kuin niitten voimakin. Toinen salama repäisi taivaan ja sitä seurasi välittömästi parikymmentä samallaista. Taivas oli kirjavanaan sähköliekeistä, jotka välähtelivät paksujen sadepisarain alla.