— Mitenkä se voi olla mahdollista? —
— Niin se oli, rakas veljeni, kuninkaan linnassa on tavattoman paljon hiiriä, niin paljon, että kuningas ja hänen armollinen perheensä eivät saaneet niiltä rauhassa aterioidakkaan. Tämän minä satuin kuulemaan matkoillani ja vein kuninkaalle kolme kissaa lahjaksi. Olisitpa nähnyt, veliseni, kuinka kuningas riemastui kissoista! Hän heti kutsui hovimestarinsa ja käski hänen mitata tälle kunnon miehelle kolme säkkiä kultaa.
Kun rikas mies kuuli tämän, tuli hänelle kiire kotiin, ja hän kertoi vaimollensa mitä oli kuullut.
— No niin, sanoi vaimo, jos tuo raukka vei kolme kissaa kuninkaalle, viemme me kolme säkillistä mirrejä. —
— Sitä minäkin, eukkoseni. —
Sitten he heti läksivät naapurikyliin ja ostivat kalliilla rahalla sieltä kaikki kissat. Kun he saivat niitä kolme säkillistä kokoon, valjasti rikas mies neljä hevosta kärryjen eteen, pani kolme säkkiä kissoja kärryihin ja läksi suurella melulla kuninkaan kaupunkiin.
Hän saapuu kaupunkiin kuninkaan linnan eteen, pysähdyttää hevoset, jättää kyytimiehensä hevosten luo ja lähtee itse kuninkaan puheille. Hänet viedään kuninkaan eteen ja hän tervehtii kunnioittavasti:
— Jumal' antakoon hyvää päivää, armollinen kuninkaan!.
— Jumal' antakoon, rikas mies, mikä tuuli sinut tänne toi? —
Rikas mies sanoo: