— Minä toin vähäisiä lahjoja, armollinen kuninkaani. Kuulin, että veljeni, sen kalastajan, vaimokin toi, ja te otitte ilolla vastaan. —
— Hyvä on, rikas mies, mutta missä ovat sinun tuomisesi? —
— Minä tuon heti tänne, armollinen kuninkaani. Kärryni ovat tuolla linnan portin edessä. —
Menee rikas mies alas, ottaa selkäänsä kolme säkkiä kissoja ja kantaa ne linnaan. Sillävälin kokosi kuningaskin koko talon väen, että hekin näkisivät ihmeen.
No, jo tulikin rikas mies, ja kun hän astui ovesta sisään, avasi hän heti kaikki kolme säkkiä.
Voi Jumala armahda, mitä siitä syntyi! Ääretön mirrien paljous peitti koko permannon, ne läksivät juoksemaan joka suunnalle, hyppäsivät lattialle asti ulottuvia peilejä ja ikkunoita vastaan ja kaappien päälle, pudottaen ja särkien maahan kalliita kullattuja laseja, lautasia. Ja kuningas huusi, kuningatar kiljui, kuninkaantyttäret vielä enemmän, ja silmänräpäyksessä tulvivat sotamiehet sisään katsomaan, mikä oli hätänä.
— Ottakaa kiinni! — huusi kuningas.
Sotamiehet luulivat, että kissoja piti ottaa kiinni, vaikka kuningas tarkoittikin rikasta miestä. Mutta rikas mies ei jäänytkään siihen suu auki töllistelemään, vaan käytti tilaisuutta hyväkseen ja lähti linnasta juoksemaan sen minkä kerkesi.
Huomenna, jos hän sinun luoksesi sattuu juoksemaan, olkoon hän sinun vieraanasi.
Matias kuninkaan paimen.