Kuningas menee puutarhaan, hakee, huutaa Cerceruskaa, mutta siellä ei ollut ketään muuta kuin pieni kauris, ja se juoksi vain edestakaisin ja määki — puhua se ei voinut.
Kuningas kävi kovin surulliseksi Luulipa hän jo, että Cerceruska oli lähtenyt maailmalle. Senpä tähden hän käski etsiä häntä ja lupasi suuret määrät kultaa sille, joka toisi Cerceruskan takaisin. Mutta vaikka hän olisi luvannut puolet valtakuntaansa, ei Cerceruskaa kuitenkaan kukaan olisi voinut löytää.
Kuningas oleskeli nyt päiväkaudet puutarhassa, siellä hän käyskenteli ja silitteli kaurista, kysyen: etkö ole nähnyt Cerceruskaa? Mutta pikku kauris raukka ynisi vain, puhua se ei voinut.
Kun häijy vaimo näki tämän, säpsähti hän. Arveli näet, että jos kuningas aina on puutarhassa, voi hänen päähänsä juolahtaa ajatus, että Cerceruska on työnnetty lampeen. Hänpä hävittää kauriinkin! Odotti taas, että kuningas lähtisi pois kotoa; sitten kutsui hän kiireesti teurastajan ja läksi puutarhaan lopettaakseen kauriin päivät.
Pieni kauris raukka läksi juoksemaan minkä heikot jalat kestivät lammen ympäri nähdessään teurastajan tulevan veitsi kädessä. Eikä se pysähtynyt mistään houkuttelusta. Ja kuulkaahan ihmettä! Siinä lampea kierrellessään se sai kovasta säikähdyksestään takaisin puhelahjansa ja rupesi puhumaan:
Nouse ve'estä, siskoseni, Järven pohjasta pakene, Vatsasta kalan kamalan! Veistä velhotar hiovi Heikon henkeni hukaksi, Astioita asettavi Veren vuotavan varalle.
Juuri tässä silmänräpäyksessä saapuu kuningaskin puutarhaan ja kuulee kauriin puheen. Hän hälyyttää heti koolle koko hovin väen ja käskee ammentaa lammen tyhjäksi. Suuren kalan he saavat käsiinsä, halkaisevat sen vatsan, ja tosiaankin, Cerceruska oli siinä! Minä näin omin silmin, että hän oli elossa ja oli kauniimpi kuin koskaan ennen!
Riemu oli nyt hovissa rajaton. Pieni kauriskin hyppeli iloissaan niin vallattomasti, että sattui heittämään kuperkeikan, ja silloinpa se — ihmeitten ihme! — muuttui taas tytöksi.
Sillävälin lampi taas täyttyi vedellä. Ja kun se täyttyi, niin kuningas kaskikin ottaa vanhan noita-akan kiinni ja heitätti hänet lampeen. Sitten hän lähti Cerceruskan kanssa palatsiin; sinne kutsuttiin pappi, joka vihki heidät, ja nuori pari asettui vielä samana päivänä munankuoreen ja laski alas Kykyllö-jokea. Jos he siitä maihin nousevat, niin tulkoot Teille vieraiksi!