— Sinä olet minun ja minä olen sinun, kuokka ja lapio meidät vasta erottaa! —
Tytöt kertasivat samaa sanasta sanaan.
Tämä oli heidän vihkimisensä.
Vielä samana päivänä vietettiin suuret häät. Samalla kertaa pitivät häitä Hunor, Magyar ja sata urhoa.
Jumala siunasi heidän liittonsa, ja he lisääntyivät polvesta polveen.
Ajanpitkään ei kaunis saari enää riittänytkään Hunorin ja Magyarin jälkeläisille.
Heidän täytyi uudestaan suoriutua retkille. Uusi isänmaa ja suurempi heidän piti etsiä: niin olivat hunnit ja magyarit lisääntyneet.
Mihinkä he menivät ja minnekä he joutuivat, sen kerron teille seuraavalla kerralla.
Jumalan miekka.
Kerroin teille eilen illalla siitä, miten Nimrodin pojat, Hunor ja Magyar, asettuivat siihen kauniiseen saareen, johon ihmehirvi heidät johdatti. Hunor ja Magyar jäivätkin sinne asumaan, mutta tuskin oli kulunut sataakaan vuotta, niin he olivat lisääntyneet niin suuresti, sekä hunnit että magyarit, ettei enää vesikään riittänyt heille, vielä vähemmin leipä. Molemmat heimot laittautuivat nyt matkaan ja kulkivat yli vuorien ja laaksojen, läpi metsien ja niittyjen, ja kulkivat, kulkivat, kunnes saapuivat skyyttiläisten maahan.