— Seis! Odottakaa! — rauhoittivat vanhukset, viisaat heitä. — Meidän on ensin saatava tietää, mitkä kansat nykyään asuvat maassa, luovuttavatko he meille hyvällä Attilan perinnön vai eivätkö. Jos luovuttavat, niin vanhalla oikeudella sen saamme, jos taas eivät, niin miekalla me sen otamme. —
Nuori oli iältään Arpád, mutta vanha viisaudessa: hän hyväksyi vanhojen neuvot. Hän virkkoi heti Kusidille [lausutaan: Kushidille], Kund päällikön pojalle, joka oli hänkin nuori mutta hyväjärkinen, jonka jokainen ajatus oli viisas, mutta joka sittenkin aina punnitsi sitä kaksi kertaa, ennenkuin lausui sen ilmi.
— Kuules, Kusid, lähde sinä ja matkustele Attilan maassa yksinäsi, nähdäksesi ja kuullaksesi, mitkä kansat asuvat maassa, kuka nykyään on maassa ensimäinen ensimäisten joukossa. Niin kauan, kuin sinä olet matkalla, me emme liikahda täältä. Levähtää saa kansani sill'aikaa, kunnes sinä saavut. —
Kusid läksi ja otti tarkkaan vaaria kaikesta matkansa varrella. Metsät, pustat, purot, joet tulivat tarkastetuiksi. Hänen sydämensä paisui ihastuksesta ja riemuiten huudahti hän tuon tuostakin: Tämä se on se maa, josta Csaba meille kertoi! Saapuipa hän kerran erääseen kaupunkiin. Siinä kaupungissa asui ruhtinas, jonka nimi oli Svatopluk. Hän meni suoraan Svatoplukin palatsiin. Eipä hän kaunistellut eikä kierrellyt, sanoipa vain suoraan, kuka hän oli ja kenen lähettämä.
— Ja mitä te sitten tahdotte täältä? — kysyi ylpeästi Svatopluk.
Kusid sanoi: — Emmehän me ole sen pahemmissa aikeissa, minä, Kusid, Kundin poika, sanon sen sinulle. Tahdommepahan vain asettua tähän maahan asumaan. —
— No asettukaa sitten, onhan tässä tilaa tarpeeksi asti tässä minun maassani — myönteli Svatopluk. — Hätäkös teidän on täällä elääksenne, jos väin minua uskollisesti palvelette. —
Tarpeeksi Kusid tästä puheesta ymmärsi, mutta ei ollut tietävinään, sanoipa vain Svatopinkille:
— Ymmärrän puheesi, Svatopluk. Minä palaan herrani luo, ja kerron hänelle. — Palatessaan hän ei voinut olla lekkeriänsä täyttämättä Tonavan vedellä. Laukkuunsa hän pani multakokkareen ja kourallisen ruohoa näyttääksensä Arpádille ja magyareille, etteivät Csaban kertomukset olleet satua.
Ja Kusid saapui, ja Arpád keräsi ympärillensä päälliköt, että he kuulisivat Kundin pojan retken tulokset.