— No no — ärsytteli jättiläinen — vahinko sinun oli heittää nuijaasi pois juuri nyt. —
— En minä tarvitse nuijaa enkä kalpaa — sanoi Botond ja läksi tyhjin käsin jättiläistä vastaan. Hän heilautti jättiläistä kerran oikealle, kerran vasemmalle, nosti hänet ylös, heilutteli ilmassa ja paiskasi hänet maahan niin, että jos hänellä olisi seitsemän sielua ollut, niin olisivat ne kaikki lähteneet hänestä.
Arvaahan sen helposti, että Kreikan keisariin kovasti koski tämä häväistys. Siellä hän istui linnansa valleilla hovinsa ja koko talonsa väen seurassa, siinä varmassa uskossa, että jättiläinen voittaa minkä unkarilaisen tahansa. Eikä hän kyennyt voittamaan pienintäkään! Häpeissään he hiiviskelivät takaisin linnaan, ja keisari otti niskoilleen niin suuren veron, kuin unkarilaiset vain tahtoivat, kunhan he jättivät kreikkalaiset rauhaan.