Mutta kun surullinen sävel loppui — mitäs silloin tapahtui! Silloin heilutti Lehel torveansa pari kolme kertaa päänsä ympäri jotta ilmassa vonkui ja paiskasi sen Saksan keisarin päähän niin, että hän kuoli siihen paikkaan.
— Nyt saatte viedä minut teloituspaikalle — jyrisi Lehel keisarinne on minun palvelijani toisessa maailmassa. [Pakanallisten magyarien uskon mukaan palvelivat heitä kuoleman jälkeen ne, jotka he eläessään olivat toimittaneet toiseen maailmaan.]
Botond.
Asettua unkarilaiset eivät vain voineet heidän suuren, Saksanmaalla kärsityn vastoinkäynnin jälkeenkään. Kun he taas vahvistuivat, niin eivät he enää pysähtyneet kuin vasta Kreikan keisarin kaupungin luona. Säikähtipäs pahasti nyt Kreikan keisari, ja käski sulkea kaupungin kaikki seitsemän porttia, etteivät unkarilaiset pääsisi sisään. Samalla hän lähetti unkarilaisten johtajan puheille sanansaattajan. Hän käski tämän sanoa, etteivät he vuodattaisi toistensa verta, vahinko olisi niin kreikkalaisia kuin unkarilaisiakin, vaan mieluummin lähtisi yksi kummankin puolesta kaksintaisteluun. Jos kreikkalainen voittaa, menkööt silloin unkarilaiset siivosti takaisin kotiinsa, ja jos voittaa unkarilainen, niin silloin hän lupautuu maksamaan suuren veron.
— Olkoon menneeksi — sanoi unkarilaisten päällikkö — tulkoon siis esiin se urho. —
Lähetit palasivat takaisin, ja ennenkuin oli tuntiakaan kulunut, niin jo tulee linnan portista heitä kohti tavattoman suuri jättiläinen; hän laskee käsivartensa ristiin rinnalleen, seisahtuu unkarilaisten eteen ja sanoo ylen ylpeästi:
— Katsotaanpa, kuka tässä uskaltaa ryhtyä taisteluun minun kanssani. Mutta tulkoonkin samalla kaksi, sillä yhdellä minä en alotakkaan. —
Unkarilaiset vilkaisivat toisiinsa suuttumuksesta kipinöitsevin silmin ja satakin huusi samalla kertaa: minä lähden! minä myös!
Kaikista sukkelin oli Botond, eräs tanakka, jykevä, lyhyenläntä mies, hän kun silmänräpäyksessä erkani joukosta ja kreikkalaisen urhon eteen asettuen sanoi hänelle: Kuule sinä, kreikkalainen jättiläinen! Nimeni on Botond. Olen pienin urho unkarilaisten joukossa. Kutsuhan sinä vain viereesi vielä kaksi kreikkalaista! —
Ja tämän sanottuaan hän heilutti nuijaansa ja paiskasi sen linnan rautaporttia vastaan niin, että se raksahti kahtia siinä tuokiossa. Siihen syntyi niin suuri lovi, että poikanen pääsi helposti kulkemaan siitä.