— Me — vastasi ylpeänä, pää pystyssä, Lehel.
— No miksi te ahdistatte ja piinaatte kristittyjä?
— Siksi, että olemme Jumalan ruoska. Hän lähetti meidät teitä ruoskimaan — sanoi Lehel vahvassa uskossa.
— Kuolema teille! — huusi Saksan keisari. — Hei sotilaat! Käykää kiinni! Viekää heidät teloituspaikalle. -.
— Kuulehan, keisari, sinä saksalaisten keisari, armoa en pyydä. Ansaitsen kuoleman, koska olen hävinnyt sodassa. Yhtä vain pyydän sinulta. —
— Puhu! —
— Käske heidän antaa takaisin rakas torveni, että saisin puhaltaa siihen vielä viimeisen kerran. —
Keisari viittasi, ja torvi tuotiin Lehelille.
— Ota, puhalla rakkaaseen torveesi! —
Oi hyvä luojani! Sydän vapisi sillä, joka kuuli sen torven soittoa, kyynelet tulivat silmiin, niin surullisena, kaihoisana kaikui soitto. Saksalaiset urhot kerääntyivät Lehelin ympärille ja silmät vesissä, pää kumarassa he kuuntelivat surullista säveltä.