"Mutta sitä varjelee toinen rakkaus!"
"Sen kyllä autan!" vastasi sisar. "Huomena lähden yksin H:n kaupunkiin ottamaan selkoa Oskarista. Silloin se yksinäinen tyttö on vallasasi. Eikö se ylpeä luuska huolisi semmoisesta miehestä, kun sinä olet? Käypä niinkin, että ymmärtämättömiä pakoitetaan onnellisiksi."
Sisar matkusti seuraavana aamuna H:n kaupunkiin, jossa hänellä vielä oli muhkea huone. Oskarin kutsutti hän tykönsä kello seitsemän ja kahdeksan välillä illalla, minkä jälkeen se nuori leski oli lähtevä paaliin. Hän oli valinnut tämän hetken näyttäiksensä suurimmassa kirkkaudessansa.
Huoneensa loisti rikkauden ylellisyydestä, jokainen sohva, jokainen istuinkin oli hekuman lepopaikka, väsyneemmätkin jalat olisivat tulleet terveiksi niitten pehmeitten mattojen päällä. Rikkaista akkuuan-peitteistä sai jokainen huone erinlaisen värin-muodon, mikä valkoisen, mikä viheriäisen, mikä punaisen, jonka asuja aina ymmärsi käyttää hyödyksensä mielen-laatunsa mukaan, niin että jos hän oli alakuloinen, meni hän valkoiseen huoneesen, jos levotoin, niin viheriäiseen, ja jos oli aivan vaalea, niin silloin meni hän punaiseen.
Oskarin otti hän nyt vastaan punaisessa huoneessa; ei sentähden että oli tänä iltana vaalea, vaan hän tahtoi näyttää niin ihastuneelta kun mahdollista; hän oli valmis lähtemään paaliin.
Ne tihut, mustat hiukset, poltettuina taitavalta neitsyeltä, koristettiin kauniimmilta hopeanvalkoisilta lehdiltä ja tähkä-päiltä; niillä puhtailla, aatelisilla, ehkä vähän valetuilla, kasvoilla, sillä melkein liiaksi paljastetulla kaulalla, käsi-varsilla ja käsillä, oli se verrattoman heleä ja hekumallinen valkeus, joka osoittaa onnellisimpia vaimo-ihmisiä parhaassa ijässänsä. Suuret silmänsä näyttivät palavan, ja voittivat kaikki kalliit kivetkin loisteellansa. Vartalonsa ja käytöksensä sopivat hyvin kasvoinsa mukaan, sillä olivat paljasta vaativaa suloisuutta, pieninkin käsien liikutus, parahultanen kaulansa, pieni, kaunis päänsä, kaikki johdattivat suureen kiusaukseen laskeemaan alas rukoilemaan.
Joukko kynttilöitä valasi huoneen, joka hajahteli sanomattomilta hyviltä hajuilta.
Oskari hämmästyi tästä kirkkaudesta.
"Terve tultuasi Oskarini!" sanoi leski pehmeimmällä äänellänsä. "Minä tahdoin välttämättömästi kohdata sinua tänä iltana, ollakseni varma saada hallita sinua koko huomisen päivän aamupuolella. Toivon ettei virkasi estä sinua minua tottelemasta?"
"Kello kymmenen jälkeen ei, ja ennen ei suinkaan 'tätini' aamu alkane.
Missä taidan olla avuksenne?"