"Eikös hän ole teidänkin käskynne alla, se onnellinen?"
"On vähän, sillä hän on sukulaiseni; minä tahdon hänelle hyvää, vaan hänellä on aina tapojansa. Hän on rakastunut yhteen tyttöön maalla, jota minä ja veljeni emme hyväksy; hän turmelee tulevaisuutensa, jos hän saa pitkittää, sillä tyttö on köyhä. Tahtoisin sentähden estää häntä käymästä tyttöä tervehtimässä ett'ei hän saisi päivääkään vapautta virastansa jättääksensä kaupunkia. Auttaisitteko minua tässä?"
"Se on aivan huokea — teidän tähtenne, armoseni. Hän on jo huomena saava ankaramman viran toimituksen."
"Ei huomena vielä, silloin täytyy hänen toimittaa virkaa tykönäni, vaan yli-huomena."
"Kuinka vaan tahdotte!"
"Kiitoksia, ystäväni! Luottakaat kiitollisuuteeni!"
"Soisitteko yhden valssin?"
Leski laski kätensä tämän vanhan upsierin olalle, antaen kulettaa itseänsä hyppy-huoneesen, ja tuntiikse täydesti palkituksi.
Paalin lopettua, viittasi hän Oskarille, joka sai auttaa häntä vaatettamisessa ja saattaa häntä vaunuihin, joihin hän jällen kutsuttiin. Tätiänsä tällä tavoin seurattuansa kotiin, käskettiin ajajan saattaa häntäkin vaunuissa kotiinsa.
Nuorella miehellä on aina monta etua, ollessansa nuoren, rikkaan lesken mielessä. Se on paljon vaivaloisempaa ja hankalampaa palvella kaunista tyttöä, joka on köyhä. Vaan Oskari oli kyllä järetöin luullessansa hänellä ollen iloisempi, jos Josefina olisi ollut tädin siassa.