"En taida kieltää häntä pitäväni täydellisenä tyttönä."
"Niin kyllä, ihanaisempaa harvoin nähdään. Minäkin olen ollut päättömästi rakastununna häneesen ja kihlattuna kanssansa."
"Sinä? selitäpäs se!"
"Sattumuksesta kohtasin minä hänen hauskan isänsä eräällä terveys-lähteellä, kutsuttiin huoneesensa, Selma näytti hymyillen taitojansa, minä kosin ja sain suostumuksensa kohta."
"No sehän kumma oli!"
"Puhuttelin myöskin isäänsä, hän saneli mahdottoman kauniisti, vaan puhui suullisten kihlausten vaarasta, ja vaatei minun tekevän kirjallisen kihlauksen uhkasakon määräämisellä molemmin puolin. Minä suostuin ihastuksessani kaikkiin. Puolestani en tahtonut liittoamme rikkoa, kirjoitin isälleni, joka myöskään ei ollut asiata vastaan, mutta pyysi kuitenkin kuukauden aikaa, ennenkun tarkan päätöksensä antaisi. Aina varova, kuulusteli hän ja sai kuulla huonoja kertomuksia niin kutsutusta herasyöningistä, joka on mainio keräjänkävijä ja koko maakunnassa pelätty. Kaikki kamoksuvat häntä kun ruttoa, vaan kunnioitsevat häntä pelvosta. Ei mikään parempi perhekunta tahdo kanssa olla likemmässä yhdistyksessä. Hän on rikas, mutta koettaa myöskin kaikkia keinoja enemmän kootaksensa. Paitsi muita keinoja on hänellä sekin, että houkuttelee rikkain miehien poikia tykönsä, antaa heidän rakastua kauniisen tyttäreensä, määrätä sakkoa ja sulhaisten vanhempien kaupan rikkoessa, ottaa hän sakko-rahat vastaan epäilemättä. Hän kokoo sillä tavoin paljon ja sanotaan jo saaneen ryöstetyksi seitsemän eli kahdeksan nuorta miestä."
"Jos tyttö on yksissä neuvoin, niin hän on ylenkatsottava."
"On kai!" vastasi tämä. "Minunkin ihastutti hän iloisella käytöksellänsä, kuulteli rakkauteni ilmoituksia tyytyväisyydellä, eikä ollut olevinaan erostamme."
"Mutta minulle näytti hän surulliselta ja hiljaiselta."
"Hänen tarvitsee, näethän, muuttaa tapansa jokaista eri kosiata kohtaan."