Selma katsahti ylös ihmetellen. "Minä rakastan sinua kaikesta sydämestäni, Selma, jätä kaikki haltuuni ja anna minulle lupauksesi."
Selma rauhoitettiin hänen lempeästä, vakaisesta katsannostansa, he puhuivat keskenänsä ystävällisesti. Albertin rakkaus oli arvellut oikein; alussa oli Selma ollut aivan lapsellinen ja ymmärtämätöin käsittämään mitä teki, hän oli tahtonut ihastuttaa ja oli täydesti luottanut isänsä viisauteen. Viimein oli hän äkisti selvästi havainnut mitä teki. Ensi silmäyksestä oli hän pitänyt Albertista, vaan päättänyt ettei häntä petettäisi. Hänellä oli ollut tuskallisia puheita isänsä kanssa, joka oli pakoittanut häntä näyttäimään ystävälliseksi ja rakastuneeksi Albertiin, vaan oli onnistunut varjella itseisyytensä.
Viimein sanoi hän: "Voitkos antaa anteeksi isälleni? — hän on nuoruudessansa kärsinyt niin paljon köyhyyttä, että hän koventunut kaikkia muita tuntoja vastaan, paitsi ahneutta. Hän tahtoo kuitenkin ainoastaan onneani ja koota rikkautta minulle. Voitkos antaa hänelle anteeksi, niin minä rakastan sinua ijäti. — Mutta vanhempasi?" kysyi hän äkisti, "tuntevatko isäni pahan huudon?"
"Sitä älä sure; minä olen vapaa mies."
Samassa tuli isä sisään, loistava ilosta ja kohteliaisuudesta. Alberti esitteli anomuksensa ja pyysi puhutella häntä kahden-kesken.
Alberti ja Selma vaihettivat pikaisen silmäyksen ja molemmat menivät herasyöningin huoneesen.
"Minä olen mielistelty naimis-anomuksestanne," sanoi hän, vaan harrastaen ainoastaan hänen onneansa, tarvitsee minun olla varova. Ei mitään ole niin tavallista, kun kihlausten rikkominen. Rakkaus on kun kevät, muutaman kuukauden kukoistus. Naimis-kauppa on liitto; minä olen lakiniekka ja teen kaikki laillisesti. Jos anomuksenne on totinen, niin ette suinkaan ole kirjallista liittoa vastaan."
"Miks'ei niin hyvin kohta antaa kuuluttaa."
"Kuuluttaa!" sanoi herasyöningi vähän hämmästyneenä, vaan lisäsi kohta: "Siihen en vielä ole valmis. Tyttäreni myötäjäiset vaativat vähintäkin puolen vuoden. Sitä iloista kihlaus-aikaa ei ole lyhennettävä, se on kuitenkin onnellisin. Vihkimisen kanssa tulevat murheet. Määrätkäämme molemmin-puolin kuusi kuukautta tästä lähin." — —
"Määrätkäämme vaan, minä suostun kaikkiin!" sanoi Alberti myöntävänä, "kuuden kuukauden kuluttua siis."