"Hää," vastasi poika, tarkastellessansa vaunua, "mielestäni ajoin taitavasti, koska juuri tässä sepän pajan edessä rikkoutui. Peijakas kumminkin, yksi pyörä on rikki."
Matkustavaisen täytyi itseksensä myöntää tämän totuuden, seppä kutsuttiin ja lupasi tunnin sisällä korjata mitä särkynyt oli.
Se kaunis paikka oli vielä, tapaturmankin tapauhtununna, matkustavaisen mielessä, ja päätti, paremman ajan vietteen puutteessa, lähteä sitä katselemaan.
Meni kun menikin; vaan hänen sen toistamiseen nähdessänsä, vietteli sen someus hänen niin ihmeellisesti, että kävi aina sen lähellä pientä niini-puilla molemmin puolin istutettua tietä ja pysäsi asun-huoneen kartanolle.
Päivä oli juuri laskemaisillaan ja sen viimeiset säteet valaisivat huoneen akkuuoita, joista lempeä valo hänen silmiinsä paisti.
Ainoatakaan ihmistä ei näkynyt; kukkien ja pensain välissä, jotka mukavasti oli istutetut, hyppi muutamia lumi-valkoisia kyyhkyisiä, matkustavaisestamme ei ollenkaan olevinansakaan.
Veräjä oli avoinna, hänen oli mielestänsä jano ja päätti astua sisään, saadaksensa lasin vettäkin.
Porstuan poikki käytyänsä, tuli hän pieneen saliin, kauniilla, vaan yksinkertaisella huonekalulla, vilkas, valoisa ja ruusulta hajahtava, joka oli akkunalla.
Täälläkään ei näkynyt ketään; vasemmalle kädelle oli ovi avoinna, huoneen perässä näkyi iso, kahden hengen vuode, makosalle valmistettu, hohtavan valkoisilla raideilla; kaikki odotti onnellista ja varallista pariskuntaa.
Äkisti kuuli hän kimeän lapsen äänen kajahtavan kammiosta. Sen ison vuoteen vieressä oli tosin pieni lapsen sänky, ehk'ei hän sitä nähnyt.