Lapsi rupesi selkeällä äänellä lukemaan ilta-siunaustansa; se ylpeä, vanha mies seisahti hämmästyneenä ja kuunteli; moneen vuoteen ei hän ollut kuullut mitään rukousta, eikä itsekään rukoillut, sillä hän oli niistä ihmisistä, jotka pitävät tarpeetonna vaivata Jumalaa toivomisillansa, koska mielestänsä itsekin ne voivat tyydyttää.
Vaan kuinkapa hän niin kaikki unhoitti kuullellaksensa lasta? Heräsikö sielussansa minkänmoisia muistoja, ja tuntoja jotka kauvan tukahutettuina tahtoivat tulla ilmiin?
Lapsi luki liikutuksella, ehkä yksin, Isä meidän; ja sanoi viimein sydämellisellä totuudella: Jumala varjelkoon isää, äitiä, veljiä, Setää Pietaria ja kaikkia ihmisiä, luki sittemmin Herra siunatkoon ja näytti nukkuvan.
Sana Setä Pietari lapsen suusta kävi kun sähkö-leimaus sydämensä läpi, hänen oma nimensä oli Pietari ja hänellä oli veli, jota ei ollut nähnyt pariin-kymmenteen vuoteen, siksi että olivat riidassa keskenänsä. Kummastuneena pistäysi hän lepo-kammariin, katsellaksensa sitä pientä rukoilijaa, joka oli tyttö.
Hän makasi valkeisella vuoteellansa. Ilta-rusko valaisi pieniä, kauniita, kähärä-tukalla kaunistettuja kasvojansa, ja kätensä oli ristissä rinnan päällä.
Hetken aikaa katseli hän ihmetellen tyttöä, ja kau'an tukahdetut tunnot heräsivät äkkiä, vastoin tahtoansa synkeässä rinnassansa.
Hän oli mainio kauppias ja oli kolmen-kymmenen vuoden alituisen ja väsymättömän rahan etsinnöllä koonnut tavaroita ja niin tullut isoon arvoon. Hän valliisi monen voimat ja tahdon, laivat seilasivat minne osotti ja monta löytyi, jotka hänen kultaansa kaupitsivat.
Oli hänkin ollut nainut, vaan taipumuksetta. Vaimonsa oli ottanut hänen, vanhemmiltansa rikkauden vuoksi vaadittuna. Häntä kohteli hän tylysti. Rakkautensakin tilassa sai hän kerran kovin kärsiä miehensä pahalla tuulella ollessa; tosin kyllä oli hän itse syypää, vaan rangaistiinkin rajusti; hän kuoli kovissa tuskissa jättäin hänen leskeksi ja lapsettomaksi.
Vaimonsa kuoltua ja ollessaan Viiden neljättä vanha, rakastui nuoreen, kauniisen, köyhään tyttöön, ja pyysi häntä vaimoksensa, vaan hän vastasi rakastavansa veljeä.
Veljen nimi oli Kaarle, ja oli kymmentä vuotta häntä nuorempi. Tämä veljensä oli perätin toisesta luonnosta. Surutoin raha asioista ja rakastava lukua, oli hän velkauntunut ja oli uskottu kun hänellä oli sama nimi kun kauppiaalle. Siitäpä oli syntynyt riita ja Pietari oli nimensä tähden maksanut veljensä velat ja antanut hänelle ylenkatseensa.