Koti kontion on tuossa, — Siihen sukset kääntäkää! Havuin alla korpisuossa Wanhus nukkuu röhöttää. — Kuules ukko, Oves lukko Miehissä jo murretaan!
Kohoaapi kämmenille Metsän kuulu kuningas. — Lähtään, otso, painisille, Tässä löydät vertojas! — Hammasluske, Keihäsruske Kaikuttavi korpea.
Jo on karhu kaatununna, Keihäs sattui rintahan; Ukko nukkuu uupununna Sikeintä untahan. — Riemuellen, Soitatellen, Wiekää saalis kotihin!
Waan kun verivainolainen Suomehemme rynnättää, Silloin saalis toisellainen, Weikot, meitä hiihdättää. Käsi sauvan, Toinen raudan Teräväisen tempoaa,
Werihinsä kohta nääntyy Kuka meitä vastustaa, Kenpä pakosalle kääntyy, Senkin suksi saavuttaa. Pelastettu Rakastettu Kohta onpi kotimaa!
(Suometar 1860).
Kova rangaistus.
Neito:
Hyi, poika häijy, sydämen Kun ryöstit rinnastain! Sua ilkiöt' en ikinä Nyt laske linnastain!
Sa olet aartein armaimman, Kalleimman ryöstänyt; Siit' otan iki-orjaksein Sun sielus, ruumiis nyt.