Kalajoen kappalaisen, Gabriel Calamnius'en poika, syntynyt 1728, tuli Upsalan yliopistoon 1744, maisteriksi Turussa 1754, oli apulaisena ensin Kalajoella, sitten Limingassa, ja kuoli v. 1774. — Toimitti v. 1755 painosta runovihkon, nimeltä: Kokous suomalaisista runoista, joka valitettavasti on kadonnut. Paitsi tätä runovihkoa on Calamnius vielä kirjoittanut onnentoivotuksen väitökseen ja riemurunon Kustavi III:n syntymästä.
Keväällä tehty hääruno.
Kevät keikkuen tuleepi, Ilon kanssa ilmestyypi! Silloin monta metsämiestä, Somaisinta soidinmiestä, Suksen päällä souteleepi, Ennakolla ennättääpi Metsän eläinten edulle, Soittavaisten soitimille; Silloin kaikki kalamiehet Paatin päälle pyytelevät, Werkot vetehen vetävät, Heinikkohon heittelevät; Silloin kukat kukoistavat,
Wesat puusta putkahtavat, Koko maailma matala Wihoittaapi viljan alla; Mitä kuollunna mataapi, Tainnoksissa talvikauden, Wiimeisetkin virkoavat Madotkin matelevaiset; Silloin linnut livertävät, Äänellänsä ääntelevät, Aivan isolla ilolla Laulelevat laitumilla, Yksin mielin yhdistyvät Kukin kanssa kumppaninsa, Luojan laitoksen perähän Sikiöitä siittelevät.
Kevät keikkuen tuleepi, Ilon kanssa ilmestyypi Meidän ylkämiehellenkin Tänä päivänä pyhänä, Jon' on löynnyt löytykäisen, Metsävuohen mieluhisen, Somaisimman soidinlinnun, Meren kuutin kultaisimman. Silkki sill' on silmälaudat, Korvat aivan konstilliset; Sill' on huulet hunajasta, Leuka lemmestä leveä; Sill' on vihko viherjäinen Kainalossa kannettava; Se on sormista sorea, Warsin nopsa varpahista.
Yht siis pidä pivossasi Tämä saatu saalihisi, Pesä pehkuhun rakenna, Kaunis linna linnullesi, Kuutillesi kultaiselle. Siihen julkinen Jumala Meidän ilmoinen Isämme Siunauksen siirtäköhön, Aina teidän antakohon Onnen ohjissa kävellä, Onnen riemurenkahissa Asti aikahan, ikähän Annostansa aiottuhun.
(Turun Wiikkosan. 1821, otettu yllämainitusta nyt kadonneesta runovihkosesta)
Simo Achrenius.
Syntynyt 1729, Sievin kappalaisen poika, oli kirkkoherran apulaisna Paltamossa, sitten Pietarsaaressa, kuoli vakinaiseen virkaan pääsemättä. On paitsi seuraavaa hautarunoa kirjoittanut onnentoivotuksen väitökseen ja ' Uudet Hengelliset Runot läsnäolevaisista ja tulevaisista tiloista ' v. 1766.
Pietarsaaren kappalaisen T. Wildman'in jälkimuisto.