Jumalan Pyhästä Laista.

Tuli tuuli tunturilta, Edomin etelämaalta Paksu pilvi Paranista, Josta tuli tuiskuaapi, Tulen liekit leimahtaapi, Jyrinät ylen jyreät, Pelättävät paukaukset. Oli tuska tuulessakin, Kova kipu kallioilla, Wuoret aaltoina ajeli, Paukkui vuorten patsahatkin, Sinai syttyypi tulesta, Horeb horjuupi kovasti.

Onpi Luoja liikkehellä, Luojan voima vallassansa Ihmisille ilmestyypi. Hänen vaununsa vakava Kulki pilvein kukkuloita Rakehitten rattahilla. Taivas selkeä sakosi Mustan pilven peittehestä, Tiukkui taivahat sadetta, Wesi vuoti viljavasti. Liikkui luodut luonnossansa, Liikkui Luojan liikuttaissa, Kaikkivaltiaan käsissä.

Nämät oli nähtävissä, Mutta eipä siedä silmä Nähdä näkymättömiä. Kuka saattaapi sanoa, Jot' ei ole ennen nähnyt, Eikä kuullut korvillansa? Kuka saattaapi sanoa, Aivollansa arvaella Mitä enkelein esissä, Mitä taivaassa tapahtui, Henkein suuressa hovissa, Kaunihissa kartanossa?

Pyhän Herran palvelijat, Zebaothin sotajoukot, Suuret sankarit sodassa, Kirkkaudessa koreat, Seisoi tuhannen tuhansin, Joukoissansa juontehessa, Tekemässä taitavasti Palvelustansa pyhästi. Helisi heleä torvi Pauhasi pasuunan ääni, Kaikui korvissa kovasti. Pelko pyörrytti parahat, Rohkeimmat raukesivat, Ylimäisen ystäväkin, Jalo tuttava Jumalan, Moses miehistä valittu Tunnustaapi tuskissansa: "Minä vapisen, värisen, Polvet puuttuvat minulta!" Kaikki kansa katsellessa, Katsellessa, kuullellessa, Pyysi pelvossa paeta Kuolemata kauheata.

Minne poloinen pakenet Kaikkivaltiaan kädestä? Eipä turvaa Tuonta vasten, Sinaissa suojelusta Wastoin lain vaatimusta, Lain kanteita kovia.

Istui Herra istuimelle, Kiivas Kunnian Kuningas Lakiansa latomahan, Sulki lavean lakinsa Kymmeneen käskysanahan. Puhui selkeät sanansa, Lujat juuri lupaukset, Hedelmät hyville töille; Kovan koston uhkaukset Peloksi pahoille töille.

Nämät vaativat vakaasti Taidon, tahdon, taipumusten, Ajatusten, aikomusten, Kielen, käytösten, tekojen Wiatonta, virheetöntä Puhtautta puuttumatta. Mitäs vielä vilpistelet, Juonissasi juonittelet? Onko vilpissä varoa, Walehessa varjelusta? Tunnusta tuimat tapasi, Paljasta paha sisusi.

Sydämes on syvä hauta Täynnä häijyjä haluja, Kauheata kankeutta, Ylevätä ylpeyttä, Iloittelet ilkeöille, Tavoille tavattomille, Wastoin Luojasi lakia.

Onkos Herra herjennynnä, Waijennut vakaa Jumala, Laskenut lujan lakinsa Meidän mielivaltahamme? Etkös tiedä tähdellensä Tulevas tilin tekohon? Tulet totta Tuonen tullen, Tulet vastoin tahtoasi, Tulet käskyüä kovalla, Koska torvi taivahalta Kutsuu kuollehet kokohon, Herättääpi haudoistansa, Tuopi tuomion etehen; Koska meret mullistuvat, Tuli tuima kaikki syöpi, Woimat vahvat taivahankin Wärisevät, vapisevat. Woivotukset vallan saavat, Parku suusta pakahtuupi, Soisit vuoret vääntyisivät Poloiselle peitteheksi; Mutt' et pääsekään paolle, Kovan kostajan käsistä!