Ei ole turvaa Tuonta vasten, Sinaissa suojelusta Wastoin lain vaatimusta Lain kanteita kovia! Työsi kaikki kaunihimmat Ovat kaikki kelvottomat, Niinkuin huonon hämähäkin Werkko sulle vaatteheksi.
Nyt on vielä armon aika! Matkaa toiselle mäelle, Pyri käänny Golgatalle; Siell' ei ole tulen tuisku, Eikä jylkeä jyrinä. Siellä rauha raketahan Siellä armo annetahan, Jesus joutuu turvaksesi, Päästää pauloista pahoista, Kuolon kauhean kidasta.
(Painettu 1787).
Hääruno.
Lähde luonto liikkehelle Ehdi ehdolla runohon, Wedä virret väljällensä, Että kaikuis kallioissa, Kumisisi kuusikoissa, Kuuluisi Turun tuvissa. Mettä mieleni mehuupi Sanomista sattuneista, Minä laulan metsämaassa, Wisertelen virran luona.
Laulavatpa luodut kaikki, Wirkoovat vilun perästä; Jopa luopui luodetuuli, Kovat puustit Pohjoisesta, Wihaiset vilun vihurit, Koska läikkyi lämmin tuuli, Kilo kiilsi vetten päällä Armahasta auringosta, Sätehistä suloisista. Silloin joutui juontehessa Linnut meille muilta mailta; Pääskynen pani pesänsä, Wesilintu vieretteli.
Suoritteli sulkiansa, Suositteli sulhastansa. Weden karja kuopastansa, Weden hirmu, hau'in poika, Wetäiksen veden syvästä, Talvimajasta mataapi Rannoille rakentamahan Leikkejänsä lämpimessä, Kätkee kaikki koukkuluunsa, Suunsa tutkaimet terävät.
Metsot mustissa mekoissa, Ukot, uljahat urohot, Nousit vuorten notkelmista, Kalliolla kalkuttelit, Kutsuit kumppanins kokohon. Tulit teirit tanterelle, Kukertivat kuusikoissa, Soitit soilla soitimensa. Pyytkin pyörit pensahissa, Linnut pienet parvissansa Kielten kilvassa kihisit, Wisertelit virsiänsä. Niin he kaikki häitä laittoi Suven suodun suosiossa.
Eipä ihme ihmisistä, Että hekin ennättävät Keskellä kesäsydäntä. Luonnon kaiken kukoistaissa.
Kenpä oikein osaapi Taiten vaimoa valita, Kuulustella kumppania? Joka katsoi kauneutta, Tavaroiden tyttäriä, Pyrki suurehen sukuhun, Se saa sappea sakoksi, Mielipahan palkaksensa. Mutta tuttu Taivahisen, Ylimäisen ystäväinen, Sille Luoja laitteleepi Naimakeinot näppäräiset. Herra tunteepi todella Mitä mielessä makaapi, Kunkin peitetty povessa. Hänpä katsoi kaukaisia, Tulevaiset tutkisteli, Muutoksetkin mielessämme Aikanansa arvaeli; Sitä myöten hän sovitti Omillensa onnenpaikat.