Wäärin polvin ponnistaapi Suksilla suoremmin Pyynnille pyssynensä, Tullen kammahtui kun katsoi: "Ihme! Kumma! kuka tässä? Poika kaunis, kahden vuoden, Tapioltani tapettu!"
Kaappajaapi kainaloonsa, Laukaisi lankansa; Sieppasi silmukasta Helmalapsen hermottoman. Suukosteli surmattua Polvillansa porkan päällä, Sadatellen sallimusta.
"Niinpä, Luoja, loit minua Ikuiseks itkuksi, Syypääksi syyttömästi! Mikä tulleepi minulle Muu kuin kauhea kadotus! Woi jos vielä virkoaisi, Kun ma koittelen kotona!"
Pisti pienen konttihinsa; Päinehen, päivineen Sopikin solkenahan. Siellä herjäkäs herähtyi Äitelistä äimyksistä. Nuolen tuskaa tuottavaisen Laurin laukaisi lävitsen.
Sitten naiset naimattomat Taivutti talossa Rakkauden rahkehia Ottamahan olkapäille. Povet poltteli pojilta, Wäänsi mielet miehiltäkin Nurin narin narrin töihin.
Senp' on Lauri langoillansa Sairauden saattanut, Poloinen poika parka! Itse istut akkunassa, Yli öitä yksinäsi; Kasvot kuuta katselevat, Ajatus on Aunen luona.
(Sanansaattaja 1833).
Kaarle Saksa.
Suomussalmen kappalaisen poika, syntynyt 1796, tuli Yliopistoon 1815, ja kappalaiseksi Suomussalmelle 1822, kirkkoherraksi Hyrynsalmelle 1848, kuoli 1849.
Hänen suomentamiansa runoelmia löytyy useampia Turun viikkosanomissa 1827, Fortell'in lauluvihkossa "Koottuja suomalaisia lauluja" 1828, Oulun viikkosanomien ensimäisissä vuosikerroissa ja Lönnrot'in Mehiläisessä.