Multahan maan Raukka on riutunut rakkaudestaan, Näin yhä kuihtuva kurja, Weljien orja.
Haukkanen, sun Heitti hän hyväilläkseni mun. Woi, mitä antava oisin, Sulle nyt toisin.
Siipesi sai Lemmetär muinen — ja lenteli vai Sulhoaan etsien harras, Mailmoilta marras.
Ei mua vois Siipesi pienoiset kantoa pois; Tuonelta lentimet oivat Saan ma — ne voivat!
Kuoltuani, Frithioa tervehdi, lintuseni, Ja aina, kun itkeepi kulta, Tervehdi multa!
(Mehiläinen 1836).
Eerikki Ticklén.
Pyhäjärven kappalaisen poika, syntynyt 1794, tuli yliopistoon v. 1815, kappalaiseksi Kärsämäelle (Pyhäjoen pitäjää) v. 1824, ja kuoli 1827.
Neidon valitus.
Eipä mene mielestäni, Eikä muistosta murene, Armias ihana aika, Jona lasna lauleskelin, Pikku piikana visersin, Ilolla ihanan linnun, Leipojaisen leikitsevän Tuolla pilvien povilla, Wapahana, vaivatoinna.