Sen neuvon siveyden teille Hän antoi kumman eläissään: "Se käytös, jost' on häpy meille, Ei kunnioita ketäkään".
Hän piti rohki ollessahan Myös oman uskon mielessään: Hän uskoi päivän paistamahan Ja silmän luodun näkemään.
Ja vaikka aina eli varoin, Niin joutui kerran sanomaan: "Jos varast' auttoi valo harvoin, Niin sokeaa ei milloinkaan!"
Tuon sananlasku oli soma Edusta vapasukuisen: "Ett' ansiokin ihmisen Ei ole muu kuin hänen oma".
Jos raha-asioissa kaipaat Myös neuvoa, niin Tyhmänen Se neuvoi näin: "Jos paljon lainaat Niin paljon velkaut poloinen!"
Nyt tyhjään tutkit sinä kanssa Sun sielus sijaa, veikkonen! Jo aikaa sanoi Tyhmänen: "Se piiloittelee piilossansa!"
Nyt irvistellään lääkäreitä, Ja oppi heiltä soimataan; Hän sanoi: "Onpa hyvä heille Se keino, jos ei muillekaan!"
Jo parkui moni ihmisparka, Kun hänen työtään moitittiin, Waan Tyhmänen ei ollut arka, Kun muita kuinkin soimattiin.
Ei veisannut hän juuri parhain Waan este siihen oli se, Kuin kirkossamme kuulemme, Jos virren nuotti menee harhain.
Jos häntä Piuvi-pelissä Ei oikein mestarina pietty, Niin syynä oli välissä: Ei siitä silloin vielä tietty.