Niin hän lauloi hymyhuulin, Sulosilmin, simasuin, Hiljaa hengiten ma kuulin. Mutt' en muista muuta kuin Tuulan, tuulan, tee :,:
Taivas leimahti ja loisti Kun hän istui vieressäin; "Suudellaanko?" — "Toisti, toisti!" Lausui hän ja lauloi näin: Tuulan, tuuan, tee :,:
Solui päivä; iltatorven Liekö kuullut kutsuneen, Kun nyt lähti poikki korven, Tuota mulle laulellen: Tuulan, tuulan, tee :,:
Wapaus on rinnastani, Riemu, rauha rientänyt; Yöt ja päivät korvissani Sama soipi ääni nyt: Tuulan, tuulan, tee.
(Oulun W. sanomista 1840; vähä toisin Otavassa II 1832).
Milloin muistelet minua?
Sua muistan ensimäisen Leivon lystin laulellessa Hattaroissa häilyvissä; Muistan myöskin kukkahaisen Päätöstänsä pilkistäissä Lähtehessä läikkyvässä. — Milloin muistelet minua — milloin?
Sua muistan, kaunokaista, Suven armahan ajalla, Kun ei öillä sammu päivä; Muistan käen kukkuessa Pikku linnun livertäissä Laaksoloissa lehtevissä. — Milloin muistelet minua — milloin?
Sua muistan syksysäällä Rajutuulten raivotessa, Lehtein puista lentäessä; Muistan, koska kuutamolla Kuvauupi taivo kirkas Jäisen järven iljanteissa. — Milloin muistelet minua — milloin?
Sua muistan, koska korvet Waipan valkeaisen saavat Talven tuiman joutuessa; Muistan tähtein tuikkiessa, Revontulten tuprutessa Kuin jos taivas ois tulessa. — Milloin muistelet minua — milloin?