(Otava II 1832).
Huolissaan runoileva.
Pois meni merehen päivä, Poijes kultaisna keränä Läntisille lainehille; Meni kevät, meni kesä Kukkinensa, kultinensa, Meni linnutkin minulta Muille maille lentämähän, Jo menivät — — — — — — Jo tulivat, Kaikki tulivat takaisin; Tulipa kodilta ilman Päivä kahta kaunihimpi, Tuli kevät, tuli kesä, Tulivat iloiset linnut, Tuli kultaiset kukatki, — — — — — — Ei tule sydänalani Ei ikänä, eläissäni Tule mieli miekkoiseni, Toivottavani takaisin.
Weli kulta, veikko kulta, Älä nuhtele minua, Jos ma sentähden murehdin Tahi ryhtynen runoille.
(Otava II 1832).
Kiiltomato.
(Saksasta)
Kiiltomato kukkasissa Loisti hiljaisuudessaan Yli kedon tienohissa Tietämätön loistostaan.
Suloisesti tätä tähti Katsoi korkeudestaan; Kätköstänsä käärme lähti Myrkkyänsä valamaan.
Sääli madon surkeutta! Miks hän syyttä surmattiin? — "Syyttä," sanoi käärme, "mutta Miksikäs hän loisti niin?"