Waimot.
Härälle Luoja sarvet, Hevolle potkat ankoi, Jäniksillenpä juoksun, Hampaatpa leijonille. Ja uimukset kaloille, Ja siivet lintusille, Ja miehillenpä mielen.
Mut jäikö vaimo ilman? Mit' antoi? Kauneuden! Kilpein sijaan sen saivat, Sijaankin laapuritten, Woittaapa myös teräksen, Tulenkin vaimo kaunis.
(Lauluja Anakreon'ilta 1834).
Juoda pitää.
Maa multainen se juopi, Ja puut ne juovat maata; Meretkin ilmaa juovat, Ja merta päivän tähti. Ja kuu se juopi päivää. Miks' siis kinaatte, miehet, Jos juoda myös ma tahdon?
(Samasta kirjasta).
Elias Lönnrot.
Kyläräätälin poika syntynyt Huhtik. 9 p. 1802, tuli yliopistoon 1822, piirilääkäriksi Kajaniin 1832, Suomen kielen provessoriksi Helsinkiin 1853 ja erosi siitä virasta 1863.
Hänen sekä omia että suomentamia runoelmiansa löytyy varsinkin Oulun viikkosanomissa 1832 ja 1833, Suomi-kirjassa 1845. Kappaleita Iliadista ja Odysseiasta, joita hän on suomentanut, on kirjassa Muistelmia ihmisten elosta kaikkina aikoina, Suomi 1856 ja kalenterissa Weteranen.