Lönnrot'in suorasanaisista teoksista mainioimmat ovat Lainopillisen käsikirjan käännös ja Kasvisto.
Laulu Amkreon'in tapaan.
Ei ruusustossa Inka Havainnut mehiläistä; Se piikillänsä pisti Kätehen kaunoisehen.
Kun tunsi tuskan tuiman, Jo juoksi joutumalla Ja itkien emolle Valitti vaivoansa: "Jo taisi, äiti kulta, Minusta mennä henki, Kun Lemmon lentiäinen Mua piikillänsä pisti Pahasti sormen päähän. En vaivainen varannut, Kun lensi liehutellen, Kukissa kuihkuroiden".
Sanoopi siihen äiti: "Ei Lemmon lentiäiset Sinua, tyttö raukka, Kovasti kuolettane, Kun vaan varoa voisit, Ett'eivät haavoittaisi Sydäntäsi sinulta Ne lemmen lentiäiset".
(Saima 1845).
Lintuselle.
(Runeberg.)
Sanopa, laululintu, Selitä, sirkkunen, Mitenkä niin sinulla On rinta riemuinen? Warahin aamusella Iloisen äänesi Ma kuulen, iltasilla Suloisen soittosi.
Pesäsi kyll' on pieni Ja tyhjä aittasi, Waan yhtäkaikki onpi Iloinen mielesi. Sä huolta huomisesta Et tiedä ensinkään, Jos pienintä palaista Ei eineheksikään.