»Toisin tiesin, toisin luulin,
Toisin toivoin tuon ikäni:
Käkesin käkenä käyä,
Kukahella kukkuloilla,
Näille päivin päästyäni.
Enpä nyt käkenä käyne,
Kukahelle kukkuloilla;
Olen kuin alli aallokossa,
Tavi laajalla lahella,
Uiessa vilua vettä,
Vettä jäistä järkyttäissä!»[143]
Nyt neuvotaan morsianta, kuinka hänen pitäisi taitavasti menetellä, että noissa tulevissa arkaluontoisissa ja vaikeissa oloissansa voisi tulla toimeen ja taivuttaa puolelleen uutten sukulaisten suosion. Tapa on nyt uusi otettava:
Ajatellen astuminen,
Tuumitellen toimiminen;
Ei kuin taaton tanterilla
Laaksoloissa laulaminen,
Kujilla kukahteleminen.[144]
Kaikki tyttö-ajan laulut, tyttö-ajan huimuus on kotiin jätettävä; sillä:
Tapoja talo kysyvi,
Tapoja talo hyväkin;
Mies se mieltä koittelevi,
Mies mieltä ani paraskin.[145]
Senvuoksi varoitetaan neittä:
»Piä herkät hiiren korvat,
Terävät jalat jäniksen;
Niska nuori notkuttele,
Kaunis kaula kaarruttele,
Kuni kasvava kataja
Tahi tuore tuomen latva!»[146]
Aikaiseen aamulla, ennen kaikkia muita, tulee miniän nousta. Tulta puhuttua pitää mennä karjaa hoitamaan, lempeästi elukoita kohdellen; ei edes sioille saa sinkua vihaisella äänellä. Navetasta pitää sitten »tuiskuna» rientää tupaan, josta jo kuuluu oman pienokaisen itku:
Eikä lausu lapsi parka,
Saata kieletön sanoa:
Onko vilu, vaiko nälkä,
Vaiko muu tapahtumainen,
Ennen kuin tulevi tuttu,
Kuulevi emonsa äänen.[147]
Sen jälkeen lattioita pestessä ja laastessa tulee miniän varoa, ettei viskaa vettä lasten päälle: