»Nähnet lapsen lattialla,
Jos kohta kälynkin lapsen,
Nosta lapsi lautsaselle,
Pese silmät, pää silitä,
Anna leipeä kätehen,
Vuole voita leivän päälle;
Kun ei leipeä talossa,
Anna lastunen kätehen!»[148]
Mikä hellyys, mikä syvä lapsen mielen käsitys näissä sanoissa!
Suoritettuaan nuot likaiset aamutyöt, pitää nuorikon siivosti pukea päällensä:
»Älä liiku liinasetta,
Älä kengättä kehaja!
Tuosta sulho suuttuneisi,
Mies nuori nuristuneisi».[149]
Ennenkuin hän sitten taas toisiin askareisin ryhtyy, pitää ensin lempeästi kysyä anopilta, kuinka ne talon tavan mukaan ovat tehtävät. Ei edes vaivaloisimmassa työssä, jauhamisessa käsikivellä, saa puhkailla, ei ähkäillä:
»Ettei appi arveleisi,
Anoppi ajatteleisi,
Ä'issäsi ähkeävän».[150]
Vettä noutaessa ei saa kovin kauan viipyä, ettei luultaisi:
»Kuvoasi katselevan,
Itseäs ihastelevan,
Kauneuttas kaivosehen».[151]
Vieraan tullessa taloon, tulee häntä kohteliaasti ottaa vastaan:
»Käske vieras istumahan,
Lausuttele laaskavasti,
Syötä vierasta sanoilla,
Kunnes keitto kerkiävi».[152]