Ei saa mies olla liian yksinvaltias talossa, niin ettei yhteisissä asioissa sallisi vaimolleenkin äänen sijaa:
»Ällös liinalintustasi
Oletelko orjanasi;
Älä kiellä kellarista,
Älä aitasta epeä!»[157]
Viimein vielä suojelkoon hän vaimoansa kaikissa tilaisuuksissa:
»Seiso seinänä e'essä,
Äl' anna anopin lyöä,
Äläkä apen torua,
Talon toisen soimaella!»
Ja jos he käskevät häntä itseään pieksemään nuorikkoa,
»Ethän raahi raukkaistasi,
Ethän henno herttaistasi!»[158]
Mutta jos ilmaantuu vaimossa joku vika:
»Neuvo, sulho, neitoasi,
Opeta oven takana;
Yksi vuosi suusanalla,
Toinen silmän iskennällä,
Kolmas on jalan polulla!»
Vasta neljäntenä vuonna, jos ei vaimo varoituksista ottaisi totellakseen, tuokoon mies vitsan kotiin, vaan:
»Tuopa turkin helman alla,
Talon toisen tietämättä!»