Kun ei kukaan virka hänelle tervehdystä, tervehtii hän itseänsä itse:
»Terve tänne tultuani,
Terve tervehyttäjälle!»[187]
Hänen ylpeytensä kohtaa kuitenkin samallaista ylpeyttä. Kysymykseensä, olisiko talossa sijaa, saapi hän kyllä myöntäväisen, vaan samassa pahasti loukkaavaisen vastauksen:
»Jos olet siivolla tuvassa,
Oven suussa seisomassa,
Oven suussa, orren alla,
Kahen kattilan välissä,
Kolmen koukun koskevilla.»[188]
Tähän orjille, kerjäläisille sekä naisille[189] määrättyyn halpaan sijaan ei voi tietysti ylimielinen Kauko tyytyä. Hän astuu rohkeasti vielä edemmäksi ja asettaa itsensä omin luvin korkeimpaan arvopaikkaan tuvassa:
Siitä siirtihe ylemmä,
Pyörähtihe pöyän päähän,
Istuihe rahin nenähän,
Petäjäisen penkin päähän.[190]
Ja samoin kuin hän äsken oli uhallaan astunut niin kovasti, hän nyt myös istahti koko voimallansa, että:
Rahi vastahan rasahti,
Petäjäinen penkki notkui.
Aina vielä istuu kuitenkin isäntäväki liikkumatta; ei ole pienintäkään merkkiä, että olisi aikomus suoda mitään vieraan varaa. Senvuoksi Lemminkäinen nyt rohkeasti itse muistuttaa heitä siitä velvollisuudesta:
»Enpä liene lempivieras,
Kun ei tuotane olutta
Tulevalle vierahalle!»[191]