Vihaisen sanataistelun jälkeen tuodaan viimein ruokaa, tuodaan juomaa, mutta minkälaista!
Luut lihoista, päät kaloista,
Vanhat naatit naurihista,
Kuoret leivistä kovista.[192]
Olut-tuopissa taas on toukkia pohjassa, matoja äärillä. Ja kun Lemminkäinen vaatii parempia vieraanvaroja, saa hän sen suoran, tylyn vastauksen:
»Mitä sie tulitkin tänne;
Ken sinua koolle kutsui?»
Silloin vaatii Lemminkäinen kumminkin rahallaan saada ostaa juomaa. Nämä sanat olivat kovin loukkaus, pahin häväistys talon kunnialle; se oli moite siitä, että isäntäväki ahneuden tähden ei ollut tahtonut täyttää pyhää velvollisuuttaan matkalaista kohtaan. Kauemmin ei maitakaan Pohjolan isäntä nyt kärsiä vierahansa röyhkeyttä; hän käskee hänet ulos suorilla sanoilla:
»Ei tässä piot parane,
Jos ei vierahat vähene;
Talo työlle, vieras tielle,
Hyvistäkin juomingista!»[193]
Ja kun ei tule tästäkään mitään apua, tempaa Pohjolainen aseensa seinältä ja käskee vierasta miekanmittelyhyn, joka temppu aina oli suoritettava ennen kahdentaistelua. Siihen kehoitukseen vastaa Lemminkäinen teeskellyllä nöyryydellä, josta kuitenkin sankarin ylpeys selvästi paistaa läpi:
»Mitä minun on miekastani,
Kun on luissa lohkiellut,
Pääkasuissa katkiellut!
Vaan kuitenkin, kaikitenkin,
Kun ei nuo piot parane,
Mitelkämme, katselkamme,
Kumman miekka mieluhumpi!»[194]
Tappelussa sivaltaa Pohjolan isäntä silmittömässä vimmassaan ohitse, josta kohta myrkyllinen pilkka livahtaa Lemminkäisen suusta:
»Min teki pahoa orret,
Kamana tihua työtä,
Jotta orsia osoitat,
Kamanata kapsuttelet?»[195]