Kullervon kohtalon tragilliseksi perisyyksi arvelee Cygnaeus sen, että luonto hänet on aikonut sankariksi, mutta kova onni tehnyt orjaksi. Hän on syntyissänsä saanut jättiläisvoiman ja tulisen halun tätä voimaansa täydellä innolla käyttää sitä vastaaviin urostöihin; mutta hän on samassa myös syntynyt orjuuden ahtaisin oloihin, ja orjan halvassa pakkotyössä tuo mahtava sankari-into muuttuu kaikki turmelevaksi viaksi. Hänellä on kaikkein jaloin sydänten palava ikävöiminen saada rakastaa ja nauttia rakkautta; mutta maailma raatelee hänen sydäntänsä armottomimmalla tylyydellä. Hänellä on kaikkein jaloin sydänten heltymätön vaatimus saada kunnioitusta, saada suuri arvonsa täydesti käsitetyksi; mutta tähän vaatimukseen vastataan jääkylmällä ivalla, ja koko miehen ei arvioida maksavan enempää kuin
Kaksi kattilarania,
Kolme koukun puoliskoa,
Viisi viikatekulua,
Kuusi kuokan kuoliota.[208]
Kohta kolmantena ikäpäivänänsä Kullervo jo näyttää synnynnäistä yliluonnollista voimaansa sillä, että repäisee kapalovyönsä, särkee kätkyensä. Nämät aikaiset, paljoa lupaavat ponnistukset olisivat ympärillä olevissa nostaneet iloa ja ylpeyttä, jos pojalla olisi ollut sukua ja isänmaata. Mutta sotavangissa, orjassa nähtynä ne vaan herättävät voitonpyynnön himoa, niinkuin vastasyntyneen varsan tai vasikan huomattu kunto. Untamo toivoo
Tätä tästä kasvavaksi,
Mieltyväksi, miestyväksi,
Oikein urostuvaksi,
Saavaksi sataisen orjan,
Tuhantisen turpuvaksi.[209]
Mutta pojallakin puolestaan on jo tulevaisuuden toiveensa:
Jopa kuuna kolmantena,
Poika polven korkeuisna
Alkoi itse arvaella:
»Kunpa saisin suuremmaksi,
Vahvistuisin varreltani,
Kostaisin isoni kohlut,
Maksaisin emoni mahlat».[210]
Tämän kuulee Untamokin ja säikähtyy; hän huudahtaa:
»Tästä saa sukuni surma,
Tästä kasvavi Kalervo!»
Koko Untamon suku, naiset niinkuin miehet, nyt yksissä tuumin neuvoittelevat, mitenkä tuo vaarallinen poika saataisiin hyvissä ajoin hävitetyksi. He koettavat jos joitakin surmakeinoja. Viimein he hirttävät hänet puuhun, mutta siinäkin hän huoleti piirustelee kuvia tammen tyveen:
Siinä miehet, siinä miekat,
Siinä keihä'ät sivulla.[211]