(Meren neito ja metsän sulho.)
— — —
Kun tuo suuri metsän sulho
Meni neittä ottamahan,
Neito seisoi porstuassa,
Ei viitsi tupahan mennä
Soreutta sulhasmiehen,
Uuen miehen uhkeutta,
Nuohinaisen notkeutta.[114]
Neito katsovi merelle.
"Mikä myttynen meressä?
Olleneeko olkimytty,
Lieneneekö lehtimytty,
Vai ollee kalainen parvi,
Vai ollee joutsenjoukku?
Kuin sie ollet joutsenjoukku,
Niin sie nouse lentämähän;
Kuin ollet kalainen parvi,
Niin yksin kaloin katoa;
Kuin sie lienet lehtimytty,
Niin sie lehin leviä;
Kuin sie ollet olkitukku,
Niin yksin olin ohene!"
Inkerin virren alkusäkeet ovat vielä Hevaalla harvinaiset ja esiintyvät aivan toisessa yhteydessä.[115]
Saroinmanni 1.
Kalamanni mies kavala,
Rahoi neion kätkyehen,
Suuren sormuksen kätehen.
Runo sitten jatkuu paolla ja piilopaikan hakemisella. Nimi Kalamanni, joka tässä esiintyy, on epäilemätön väännös Lalmannista.
Mutta Venjoen tienoilla lähinnä Pietaria on säilynyt säkeitä sekä alusta että keskeltä, jopa loppupuolelta Inkerin runoa. Neidon nimikin tulee näkyviin eräässä Venjoen toisinnossa, joka alkaa lorulla, mutta jatkuu Hevaan tapaan tulenluvulla.[116]
— — —
Inkerö oli vähäinen neito,
Jos vähäinen, niin hyväinen,
Kiistoin neittä kihlottihin
— — —
Istui itse Ilmaroinen j.n.e.
Sitä paitsi on useita kirjaanpanoja, joissa myös Lalmannin kilpailijan, herra Thordin eli Thorin, nimen voisi arvella piilevän. Ne alkavat säännöllisesti:
Poika tuima Tuurikkainen,[117]
l. tuhma Tuurikkainen,
l. Tuurin Tuurikkainen
Poika veitikka verevä,
Rahoi neion kätkyehen,
Suuhun sormuksen sovitti,
Kasvoi neito kaunokainen,
Yleni ylen hyväinen.
Runon jatko on sitten kahtalainen. Yhdessä Venjoen kappaleessa siihen liittyvät ainoasti seuraavat Inkerin virren säkeet:[118]