Ois tuo kiistan kihlaeltu,
Väkisten vihille viety;
Ei tuo suonut suuri Luoja,
Luvannut hyvä Jumala,
Tuota kiistan kihlaella,
Väkisin vihille vieä.
Mutta muissa kirjaanpanoissa neitoa kositaan Salme-runon tapaan eri paikkoihin, niinkuin: rannan maalle, Liissilään, Tuuteriin tai yleensä "kaikin paikoin". Kahdessa kappaleessa, joista toinen täydellisempi on Inkeröstä, toinen vaillinaisempi Veinjoelta, kertomusta vielä jatkuu neidon vastauksen johdosta: "Tuuri ompi minun omani" seuraavasti:[119]
Tuli Tuurin sotahan mennä.
Neito karkasi katolle,
Katsoi suurelle merelle:
"Mikä mytty lie meressä:
Liekös mytty lintumytty,
Vai lienee kalainen kaari,
Vai tuo lienee ihmisraukka?
Kun lie mytty lintumytty,[120]
Niin sie läkkä lentämähän;
Kun lienet kalainen kaari,
Niin sie pohjahan pulaha;
Kun sie lienet ihmisraukka,
Niin sie soua rantuelle."
Neito haastoi vellollensa:
"Mene tuonne rantuelle!"
"Terve, terve miun vävyni;
Terve uusi näälämiesi!
Missä viivyit viikon päivät,
Päivät kuukauen kulutit?" —
"Mie raukka rahoja raa'oin,
Verassa vihille mennä,
Paperissa papin etehen."
Varsinais-Inkerin itäisestä osasta on myös talteen saatu kaikista ehein toisinto, kahdessa toisiaan täydentävässä kappaleessa.[121]
A. Rahaseppä, maan itara,[122]
Rahoi neion kätkyessä,
Suuren sormuksen sisähän;
Käs' oli lyöty kätkyessä,[123]
Sana saunan lautasilla.
Tuo sulho sotahan läksi —
Soreainen soutamahan — —
Viipyi vuoen, viipyi toisen,
Kokonaista kolmet vuotta.
Neito etsi emosen päätä
Illan suussa suntakina,
Oven suussa, orren alla,
Katsoi ulos ikkunasta,
Vesivietrojen välitse,
Alta muien astioien:
"Tuosta soutavi venonen,[124]
Sekä laiva lainehtivi."
Miepä karkasin kaulle:
"Kun sie lienet lehtipielys,
Niin sie lehiksi lennä;
Kun sie lienet heinäpielys,
Niin sie kaau karheheksi;
Kun sie lienet poikapolkka,
Niin sie pohjahan pulaha:
Kun sie lienet miun omani,[125]
Soua tänne rantuelle."
Sousi laiva rantuelle,
Tuolta astu armahani.
— — —
B. "Terve, terve, miun vävyni,[126]
Terve, nuori nääläseni!
Mitä kuuluvi sotahan'?" —
"Ei kuulu mitä kutana;
Sovitti soat Jumala,
Asetti ijäisen rauhan.[127]
Mitä kuuluvi kotihin?
Eikös naitu miun omani,
Eiks viety verellistäni?"
Veikko vasten vastaeli:
"Jo ois naitu siun omasi,
Jo ois viety verellisesi,
Ilman maire mammattasi.
Toits emolle tuomisia?" —
"Toin mie laivan lattarista
Vakan valmista rahaa."
Inkerin virren selveneminen Inkerinmaalla, sitä lännestä itään käsin tarkastaessamme, todistaa tietysti runon kulkeneen päinvastaista suuntaa ja tulleen Suomesta Karjalan kannaksen kautta luultavasti luterilaisten Savakkojen ja Äyrämöisten mukana 1600:n tienoissa. Karjalan kannaksen runoissa sitä tosin ei löydy, mutta tällä läpikulkualueella on moni muukin runo kadonnut.
Että se Hämeestä on varmaan Karjalaan asti levinnyt, vakuuttaa vielä seuraava Ilomantsista tavattu Inkerin virren toisinto.[128]
Latman Tyyri, Tuori nuori
Piennä piian pestaeli,
Sormukset sovitti suuret,
Antoi kättä kätkyelle.
Vaikka tuolla viikon viivyin,
Viivyin tuolla viisi vuotta,
Viisi vuotta, kuusi vuotta,
Seisoin seitsemän keseä,
Ja kaoin kaheksan vuotta,
Ympäri yheksän vuotta,
Kyllä kymmenen keseä.
Nousi neito nostamatta
Yheksän ylisen päälle,
Näki mustasen merellä,
Sinertävän lainehella.
"Jos lienet ve'esen vaahti,
Vesi vaahtesi kaota;
Jos lienet kalainen karja,
Pursto pohjahan purauta;
Vaan kun lienet lintukarja,
Nouse siivin taivahalle;
Vaan kun lienet Latman Tyyri,
Latman Tyyri, Tuori nuori,
Tule kohti omia maita,
Tule pursi puittomia,
Vene väljiä vesiä!"
Heti ensi säkeessä ilmaantuvat molempain sulhasten nimet. Muoto Latman edellyttää, samoin kuin Sääksmäen Lalmanni, aikaisempaa Ladman muotoa, joten ruotsalaiseen Lagman sanaan nähden ei ole tapahtunut muuta äänteellistä muutosta, kuin konsonanttiryhmän gm:n siirtyminen dm:ksi. Nimet Tyyri, Tuori sekä mainesana nuori vastaavat täydellisesti ruotsalaista: unge herr Thor.