Itä- ja Pohjois-Inkerissä tavataan kuitenkin myös lyhyemmän Hevaan toisinnon kaltaisia kappaleita, jotka ilman mitään johdantoa alkavat varoituksella.[145] Toiselta puolen ilmaantuvat siellä, samoin kuin Länsi-Inkerissä, alkusäkeet yksinänsä "Meren kosijain" runon johdantona. Tämän Virosta kautta Inkerin vaeltaneen runon mukana ne ovat sitten kulkeneet yli Rajajoen Suomen puolelle, leviten Savoon ja sekä Suomen että Venäjän Karjalaan.[146] Viimeksi tavataan Vienan läänissä säe:
Annikki on Saaren neiti,
Ilmarisen sisaren nimityksenä Kilpakosinta-runossa, siis samassa paikassa, johon säkeitä Inkerinkin virrestä on kiintynyt.
Täydellisempiä Annikaisen virren kappaleita on Itä-Suomessa löydetty ainoasti kaksi, toinen luultavasti Suistamolta ja toinen Enosta.[147] Kumpaisessakin on alkuperäisen johdannon sijaan tekaistu uusi ja muutenkin näkyy niissä vieraitten runojen vaikuttamaa sekaannusta.
Ennen heitän herkut ruuat
— — —
Elköhöt nyt nykyiset,
Nyt nykyiset nuoret neiot,
Ja nykyiset morsiammet,
Vasta kasvavat kanaset,
Nouatelko miesten mieltä,
Miesten mieltä, kiurun kieltä;
Niinkuin mie poloinen nouin,
Nouattelin miehen mieltä,
Miehen mieltä, kiurun kieltä.
Voit ostin, tupakat ostin,
Lihat ostin, leivät ostin,
Kalat ostin kaikenlaiset,
Tuotin viinat Viipurista,
Suolat Saksan kaupungista,
Oluet omilta mailta.
— — —
Läksi Anni katsomahan:
Venehesen vei elonsa,
Kantoi rantahan kalunsa,
Työntävi venon vesille
Muille maille mennäksensä,
Heitti neion itkemähän,
Kultansa kujertamahan.
Annikki rukoelevi:
"Hoi Ukko, ylijumala,
Mies vanha taivahassa,
Luota pilvi luotehesta,
Toinen lännestä lähetä,
Kolmas iästä iske, —
Säre tuo veno vesiltä,
Nokka korpenen kohota,
Kanna kaaret kalliolle,
Viskoa vilulle maalle!"
Jopa Anni kukittelevi:
"Kutti, kutti, poika parka!
Meren tyrskyt tyynynäsi,
Meren vaahet vaippanasi,
Aallot on alasinasi;
Ei ole Kirstin kirjatyyny,
Eikä Annin villavaippa,
Eikä utunen uuvi[n]."
— — —
Niin sanoi minun emoni,
Varoitteli vanhempani:
"Ellös vainen, neiti nuori,
Vasta kasvaja kananen,
Rengin reilihin ruvetko,
Kauppoihin kasakkamiesten,
Joutolaisten juominkihin.
Renki petti reilistänsä,
Joutomiesi juomingista,
Kaupoistaan kasakkapoika.
Kuin näki kesän tulevan,
Kantoi rannalle kalunsa,[148]
Venehelle vei elonsa,[149]
Heitti raukan rannikolle,
Iäksensä itkemähän,
Kuuksensa kujertamahan."
"Ukkoseni — —,
Nosta pilvi luotehelta,
Hurjoa hukuttamahan,
Mielipuolta painamahan!"
"Kutti, kutti, keito kesti,
Keito kesti, leino leski!
Ainako sull' Annin tyynyt,
Ainako Annin päänalaset,
Aina Kirstin kirjovaipat?
Meren tyrsky tyynynäsi,
Aalto päänalasinasi,
Meren vaahti vaippanasi".[150]
Edellinen toisinto ilmeisesti johtuu pohjois-inkeriläisestä (kiurun kieli < Kestin kieli) ja on verrattain myöhäiseen aikaan (molemmissa: tupakat) pitkin Laatokan länsirantaa kulkenut.[151] Ukon, ylijumalan, avuksi huutaminen ei sen vanhemmuutta todista, sillä se on tullut tähän loitsurunoista selvästi kristillisen rukouksen sijalle; vaikkei ottaisikaan sitä mahdollisuutta lukuun, että itse Ukko yli-jumalana on vasta kristinuskon kehittämä käsite.[152] Ainoa alkuperäisempi on siinä säe:
Muille maille mennäksensä,
jossa luultavasti on säilynyt vastine vielä muutamalle Helka-virren säkeelle.