Hikos hirvi juostuansa,[161]
Joi hirvi janottuansa,
Heränteestä lähtehestä; 30
Siihen kuolansa valutti,
Siihen heitti haivenensa.
Siihen kasvoi tuomu kaunis,
Tuomuhun hyvä hedelmä;
Karkas siihen kataja kaunis, 35
Katajahan kaunis marja.
Joka siitä oksan otti,
Se otti ikäisen onnen;
Joka siitä lehvän leikkas,
Se leikkas ikäisen lemmen. 40
Muodoltaan nämät säkeet hyvin muistuttavat loitsua eli n.k. syntyrunoa. Jonkunlaiseen lemmen taikaan ne viittaavatkin. On kevätkesä, tuomen aika. Tosin on katajastakin puhe, mutta se voi olla myöhempi lisäys. Paitsi runomitan virheellisyyttä ja kaunis sanan epärunollista toistamista, on huomattava, että tässä on kysymys lehtevän oksan taittamisesta — muuksi kuin lehvän t. lehden on käsikirjoitusten lemmen vaikea lukea jo alkusoinnun vuoksi.
Yhtäläisiä piirteitä ei olekaan vaikea keksiä loitsurunoissamme.
Ensimmäiselle kahdelle säkeelle tavataan selvät vastineet pienessä
Karjalan kannaksella lauletussa runossa:[162]
Kaari on kaunis taivahalla,
Kaaressa vesipisara,
Pisarassa pieni l. Luojan lampi,
Lammissa vene punainen,
Venehessä miestä kolme.
Mitä miekkoiset tekevät?
Hiien hirviä sukivat,
Petran poikia pesevät:
"Juokse, juokse, Hiien hirvi,
Pure varpa juostuasi,
Juo järvi janottuasi."
Tämä tosin ilmoitetaan "tanssi"-lauluksi. Mutta paitsi alkusäkeitä, jotka ovat yleisestä loitsusta, esiintyvät myös kysymyksessä olevat loppusäkeet Varsinais-Inkerissä loitsurunoon kuuluvina. Koska tämä runo on hyvin harvinainen eikä ennen julkaistu, sopinee se painattaa tähän täydellisenä kolmen kirjaanpanon mukaan, jotka kaikki ovat Hevaalta.[163]
Juoksi hirvi Hiien maalta,
Potki Puolan kankahalta,
Puri varvan juostessahan,[164]
Joi järven janosissahan.
Juoksi uutehen tupahan,
Saksan suurehen salihin,
Herran herkkuhuonehesen.
Näki kyyn oloa juovan,
Maon vierrettä vetävän;
Iski kyytä kylkiluihin,
Ala maksojen matoa.
Kyy itki kylkiähän,
Mato kaljui maksojahan.
Kuka on kyien lypsäjäinen,
Matojen valuttajainen?
Se on kyien lypsäjäinen.
Ken meren lukut lumovi,
Saapi saatanan avaimet,
Saapi salvat saatanalta.
Marketan emo mokoma,
Tuo meren lukut lumovi,
Saapi saatanan avaimet,
Saapi salvat saatanalta;
Tuo oli kyien lypsäjäinen,
Matojen valuttajainen.
Kyy lypsi punaisen maion,
Mato valkean valutti,
Ra'intahan rautaisehen,
Vaskireunahan vatihin.
Sekalutta seulottihin
Seulalla teräksisellä,
Kipeille voitehiksi,
Haavoille parantehiksi.
Enimmin vastaavia säkeitä on kuitenkin löytynyt itäsuomalaisesta Ison tammen synnystä.[165] Muuan Kajaanin kihlakunnassa muistiin pantu kappale sisältää selvästi kuvauksen hirven juoksusta ja karvansa kadottamisesta:[166]
Vilja ennen maata juoksi,
Kave muinen kankahia,
Jopa villat siitä vieri,
Karvat kantahan repesi,
Tuohon kasvoi kaunis tammi.
Toisessa kappaleessa, joka on saatu Ilomantsista, on tuomi säilynyt:[167]
Kuutar itki kultiahan,
Päivätär hopehiahan,
Vierähti vesipisara
Kaunihille kasvoillensa,
Kaunihilta kasvoiltahan
Riveälle rinnallensa,
Tuosta vierähti norohon,
Tuosta kasvoi kaunis tuomi,
Yleni rutimon raita.