Kolmannessa, Pielisjärveläisessä katkelmassa, tavataan loppuponsi aivan semmoisenaan:[168]
Puu kasvoi pyhälle maalle,
Tammi virran vieremälle,
Raita maalle rautaiselle;
Kuka siitä oksan otti,
Se otti ikuisen onnen;
Kuka siitä lehen leikka,
Se leikkas ikuisen lemmen.
Viimeksimainitut säkeet ilmaantuvat myös useassa Venäjän Karjalan tammenrunossa, esim. Latvajärvellä:[169]
Kenpä siitä oksan otti,
Se otti ikuisen onnen;
Ken on lehvän leikkaeli,
Se taittoi ikuisen taian;
Ken on siitä latvan taittoi,
Leikkasi ikuisen lemmen.
Sopii siis ajatella, että nämät Helka-virren säkeet edustavat länsisuomalaista loitsuntapaista "Tuomen syntyä", joka Itä-Suomeen levitessään yhtyi Virosta vaeltaneesen Ison tammen runoon, sitten kuin tästä alkuansa kertovaisesta runosta oli Itä-Karjalassa laitettu loitsu. Tuomen synty hengästykseen juosseen hirven kuolasta vastaa täydellisesti Käärmeen syntyä juostessaan uupuneen Juutaksen kuolasta,[170] joka on niinikään länsisuomalainen ja silminnähtävästi kristillinen loitsuluku.
Pakanuuden-aikuisina ei missään tapauksessa ole pakko pitää tutkittavina olevia säkeitä. Puitten pyhittäminen oli katolisuskoistenkin tapana, jotka niihin myös pyhimyskuvia kiinnittivät. Ja suomalaisista lemmenloitsuista huokuu kauttaaltansa katolinen henki. Yleisesti käännytään niissä rukouksella Neitsyt Maarian puoleen. Tosin on suoranainen lemmennosto-pyyntö harvinainen, niinkuin säkeissä:[171]
Neitsyt Maaria emonen,
Rakas äiti armollinen!
Nouse lemmen nostantahan,
Kunnian kuku[ta]ntahan. —
Vaan tavallisesti tahdotaan häneltä puhdistus- ja kaunistusvettä, esim.:[172]
Neitsyt Maaria emonen!
Tuo pullo puhasta vettä,
Kannu kullankarvallista.
Mistä vettä, kusta mettä?
Vettä Juortanan joesta,
Pyhän virran pyörtehistä,
Joll' on Ristus ristittynä,
Kastettuna kaikkivalta;
Jolla neito pestänehen j.n.e.
Joskus vielä anotaan lisäksi koristeita, "kultia kulmille ja päälle hyviä hopeita":[173]