Küsin maada vennaltani.
"Vennakene vennikene,
Anna mulle tüki tühja maada."
Venda varsi vasta kosti:
"Mis teeb niidu neidusela,
Põld teeb põlle kandiale."
"Mõeda mulle põldu põlle laiust,
Maada jala jälle laiust."
"Poll on vööllä neiu poldu."
Salateles, armasteles,
Halateles, andis maada.
Raasukese raagamaada,
Palukese paljast maada,
Kuiva kuusiku alusta,
Mää männigü tagusta.
Sie mina künnan küüsiläni
Äästelen varbalagi.
Sinnep ma sineta külvan,
Sinnep ma punada puistan,
Sinne pillan pipperaida.
Kasvis kuu, kasvis kaksi.
Läksin sinet katsumaie,
Puna katki poimimaie,
Pipperaida piiramaie.
Sini oli silmie tasane,
Puna polve korguveni.
Roovisin ma rüpe täie,
Kahmisin kaksi kaendla täitä.
Pedakasta huusi peigu,
Kadakasta kannusjalga:
"Neitsikene noorukene!
Kelles sa sineta leikad,
Kelles sa punada poimid?
Juo sina minule müedi."
"Kesse mind sinule möije?
Kes see müis, kes see tõutas?"
"Isa möi ja ema touti,
Vennad kaksi tegit kaupa,
Sõsarad sõnad kõnelsid."
"Minu sulle müödudäsi, (2)
Kahe kauba tehtudasi." (3)
"Isäle härjäd vägevad." (4)
"Mis suoban mina isäle? (1)
Kui lähäb väljäle kündämäie,
Härjäd vagu vajugu,
Ikke otsa hingestagu!
Sie saie isä minusta.
Emäle lehmä mauka.
Üks nisä vetta, toine verda,
Kolmas piimada punasta,
Neljäs vahtu valgeeda!
Vennale hea hobuse.
Hobu surgu soja tiele,
Vainu tiele luogu varsa.
Sõsarale suure sõle.
Kui lähäb lienda liigutama,
Sõlge liedeje sulagu!"
Todistavin virolaisen sanan siirto suomenkielelle on lehmän maine maukas = isomahainen; siitä johtuu mahunen eli tavallisemmin mahikke s.o. maho, joka on juuri vastakohta lypsylehmälle.
Niinikään kosijan nimitys peijo (B; C: peije, A: penno, sel. "mokoma mies") on selvästi vironkielinen peigu = sulhanen. Sen sijalle astuu kuitenkin usein Narvusin tienoilla ja sitten yleisesti idempänä kaksi kaupanmiestä. Myös yhdessä myöhemmän virolaisen muodostuksen kappaleessa[545] on neidon ostajana nimenomaan kaubapoissi. Tämä piirre johtuu toisesta virolaisesta runosta, joka on välistä Myödyn neidon johdannoksi liittynyt, kuten seuraavassa Varsinais-Viron kappaleessa.[546]
Oh mina vangi vaene lapsi,
Ööd olen vangi, päevad vangi,
Oöd hoian isa hoosta,[547]
Päevad kaitsen venna karja.
Tuli kaksi kaubameesta,
Kaksi kaubamee sulasta:
"Neitsikene noorukene!
Müü mulle isa hobune,
Kauple venna kirju karja!"
— "Oh teie kallid kaubapoisid,
Kallid kaubamee sulased!
Müüge mulle mõõka vöölta,
Kauple kannukset jalasta!
Siis müün isa hobuse,
Kauplen venna kirju karja."
— "Neitsikene, noorukene!
Ei ma müü mõõka vöölta,
Kauple ei kannuksed jalasta.
Jo sinu minule müüdi."
— "Ole vait valestamasta,
Kelmi keelta peksamasta!
Kes minu sinule müüs?"
— "Isa müü, ema töutas,
Vennad kaksi kaupelesid."
(Sitten ilmestyykin veli tervehtien neitoa, ja tämän kysyessä kuulumisia kotoa, ilmoittaa hänestä paljon tarjotun).
Vielä on huomattava, että sinen kertosanaksi pippurin sijalle tulee pellava eli pellerva, joka sitten vielä punan syrjäyttää. Mitenkä vaihdos on vähitellen tapahtunut, näkyy esim. seuraavista kirjaanpanoista, joista toisessa muutos on vielä alullaan, vaan toisessa jo loppuun suoritettu.[548]
Siihen mä sineni kylvin,
Pillaelin pippurini.
Kului yötä yksi, kaksi,
Menin sinttä katsomahan,
Pellervaa puhastamaan.
Sini oli silmäni tasainen,
Puna polven korkukkainen.
Siihen mä sinoni kylvin,
Pillaelin pelervani.
Kului kuuta kaksi, kolme.
Menin sinoa katsomahan,
Pelervoa vaattamaan.[549]
Sino oli sinikukalla,
Pelervo punakukalla.
Pellavan paikallansa vakaannuttua on muodostunut uusi säepari, joka kuvailee, kuinka vähäiseen maahan vähän siementäkin kylvettiin.[550]
Lusikan sinoja kylvin,
Pihon pillasin pellavasta.