Lunastettavan neidon ehdotus, että omaiset ainoasti puolet antaisivat lunnaiksi, myös muodossa:[581]
Puolet lupaa minulle,
Toiset puolet itsellesi,
on nähtävästi jälkenä tavarain alkuperäisestä monilukuisuudesta. Yhteen, vieläpä elolliseen esineesen sovitettuna se on silminnähtävästi luonnoton.
Vielä on huomattava neidon kirouksessa yhä uudistuva jälkisäe: — aikana parasna. Virolaisessa Myödyn neidon runossa ei sentapaista tavata, vaan heti Narvusin puolella, jo ennenkuin Lunastettavan neidon runo on siihen liittynyt, se siinä alkaa ilmestyä.[582] Mainittu refrängisäe ei saata mistään muualta johtua kuin Inkerissäkin tunnetusta Lunastettavan neidon laulusta.
Tämä laulu on sitten vielä aikaan saanut sen, että Soikkolassa ja Hevaan puolella neidolle usein ilmestyy lunastaja, jonka tavarat hän siunaa, esim.[583]
Seolleni suuri kiitos!
Pajulinna pääni päästi —
Linna kahta kasvakahan,
Kolmea korotelkahan.
Vävyni pajuinen linna,
Käet päälle kukkumahan,
Linnut päälle laulamahan,
Sirkkuset siveltämähän.[584]
Sulhasen sijalla on tosin tässä päästäjänä setä[585] tai vävy, mutta hänen omistamansa linna, jonka toivotetaan kohoavan, muistuttaa ilmeisesti sulhasen linnoja Lunastettavan neidon laulun itäsuomalaisissa kappaleissa.
Soikkolassa sekä Hevaalla on Lunastettavan neidon runo välistä saanut paikallisen värityksen. Neidon ryöstäjä Venäläinen silloin soutelee:[586]
Reunaitse Retuisen saaren,
Kalasaaren kallahitse.