Toinen eli oikeastaan ensimmäinen Luojan virren osista, Neitsyt Maarian virsi, jakautuu vuorostaan, niinkuin jo on huomautettu, kolmeen kappaleesen, joita sopii nimittää Marja-virreksi, Saunanhaku-virreksi ja Lapsenetsintä-virreksi. Näihin on lisäksi, niinkuin saamme nähdä, useampia liitteitä kiintynyt.
Toistensa yhteydessä ja aivan Kantelettaren järjestyksessä esiintyvät nämät kappaleet säännöllisesti Venäjän Karjalan runoalueella.
Suomen Itä-Karjalassa puuttuu kokonaan Lapsenetsintä. Myös Saunanhaku ilmaantuu verrattain harvoin, vaikka silloin aina Marja-virren jatkona.
Vaan Inkerin puolella tavataan Lapsenetsintä sen eheimmässä muodossa eri runona. Tosin se sielläkin on tavallisesti toisiin yhdistynyt, mutta aivan eri järjestyksessä. Ensin tulevat tämän alkusäkeet, sitten Marja-virsi, sen jälkeen varsinainen Lapsenetsintä, kuitenkin ilman löytämistä, ja lopuksi Saunanhaku, johon usein vielä Tapanin virsi lisäksi liittyy. Kuinka luonnoton tämä järjestys on, näkee seuraavasta kirjaanpanosta, joka on paraita inkerinpuolisia.[81]
Maaria vahainen vaimo,
Vaimo valkean verinen,
Käypi käpäelevi,
Hietrahelma heutajavi,
Puhas paitanen povessa,
Silkkiliinanen sisässä.
Kulta keppiyt käessä,
Hopeainen ruoska vyöllä.
Meni otrapellollehen,
Kakrakaapunaisillehen,
Näki oksalta omenan,
Näki puulta päähkenäisen;
Otti oksalta omenan,
Otti puulta päähkenäisen.
Loi omenan huulillehen,
Huuliltahan kielellehen,
Kieleltä keruksillehen.
Tuosta tyytyi, tuosta täytyi,
Tuosta paksuksi panihen,
Lihavaksi liittelihen.
Meni matkoa vähäsen,
Päivä vastahan tulevi.
Kysytteli päivyeltä:
"Hoi päivä, Jumalan luoma
Näitkö poikoa pyhäistä,
Hetelmäistä autuaista?"
Päivä vasten vastaeli:
"Jos lien nähnyt, en sanele.
Sun hyväsi munkin saattoi
Aamusta ylenemähän,
Illasta alenemahan.
Keskipäivin kerstämähän."
Maaria vahainen vaimo
Meni matkoa vähäsen,
Kuu vastahan tulevi.
Kysytteli kuuhuelta:
"Hoi kuu Jumalan luoma!
Näitkö poikoa pyhäistä,
Hetelmäistä autuaista?"
Kuu vasten vastaeli:
"Jos lien nähnyt, en sanele,
Sun hyväsi munkin saattoi
Illasta ylenemähän,
Aamusta alenemahan,
Keskiöillä kerstämähän."
Maaria vahainen vaimo
Meni matkoa vähäsen,
Tuli pienoinen tupanen.
Akka katsoi ikkunasta.
"Akkani emohueni,
Akka vanha vaalijani!
Onka tässä yösijaista,
Yösijaista, maamajaista,
Missä maata mannun naisen,
Missä raskahan levätä,
Huonokkaisen huokaella,
Hienokkaisen henkäellä?"
Akka vasten vastaeli:
"Maaria vahainen vaimo!
Mene tallihin mäelle,
Siell' on meillä muutkin vaimot."
Maaria vahainen vaimo
Meni [tallihin] mäelle,
Oron suuren soimen luokse,
Kaaron karsinan etehen.
Synnytteli poikoansa
Heinille lumekkahille,
Kakroille jääkkähille.
Jouluna Jumala syntyi,
Paras herra pakkasella.
Tahmana hengoisten herra j.n.e.(kts. siv. 38).
Että tässä lasta etsitään jo ennen sen syntymistä, on aivan ilmeistä. Lapsenetsintä-virsi on epäilemättä ollut alkuansa itsenäinen runo, joka on ikäänkuin tunkeutunut Marja-virren ja Saunanhaku-virren väliin, jos näitä jo ennen sitä voi ajatella Inkerissäkin yhdistyneiksi. Koska kuitenkin viimeksi mainittu olettaminen ei ole mitenkään varma, lienee oikeinta ja on joka tapauksessa käytännöllisintä käsitellä myös Marja-virttä ja Saunanhaku-virttä erinäisinä runoina.
4. Marja-virsi liitteineen.
Jo Neitsyt Maarian nimi, huomauttaa Borenius,[82] "jota monessa paikassa, erittäinkin läntisessä Suomessa, äännetään Marja, aivan luonnollisesti näyttää selittävän Jeesuksen marjasta syntymisen. Läheinen siis on arvelu, että se runon osa on syntynyt suomalaisella alalla."
Samoin lausuu A.V. Forsman[83] Kalevalan Marjatta nimen johdosta, jota Reinholm oli pitänyt alkuperäisenä marjo-sanasta sepitettynä ja Marja-tarun vuoksi Neitsyt Maarialle omistettuna nimenä: "Luultavampaa on, että Marjatta on sekamuoto, syntynyt ruotsalaisesta Mariet (Margit) ja suomalaisesta marja. Yhtyminen marja-sanaan on sittemmin vaikuttanut mainitun tarinan".
Kuitenkin Borenius, viitaten omituiseen Logos-opin muodostukseen ynnä länsimaisiin taruihin ihmeellisistä syntymisistä sekä tenhomarjoista, jotka ruumiin muotoa muuttavat, pitää hyvin luultavana, että myös tämä legenda "jo ennen Suomeen saapumistaankin oli saanut lähes saman muodon, jonka me virrestä tunnemme".