On rouvamme ylhäissyntyinen
Kadottanut poikansa Jeesuksen,
Hänt' etsi jo kolmanna päivänä,
Valitellen ja kyynelet silmissä.
On löytänyt lapsensa vihdoinkin
Kapaloituna somasti silkkihin.
Veripunaiset pojan on poskuet,
Kuin Marian itsensä kaunoiset.
Jälkimmäinen menettely ilmenee monesti muistiinpannussa laulussa, jossa Maria menee maille mantereille poikaansa etsimään ja häntä vastaan tulee pyhä Pietari. "Ettekö ole nähnyt rakasta poikaani, jota jo kauan olen etsinyt." — "Olen Juutalaisten talon edustalla, hän näytti kovin murheelliselta." — "Mikä hänellä oli päässään?" — "Orjantappurainen kruunu; ja hän kantoi ristiä sille paikalle, jossa häntä kidutettiin." Runo jatkuu Maarian itkulla ristin luona ja Vapahtajan lohdutuksella.[171]
Muutamassa kappaleessa, jonka alkusäkeet jo 1300 luvulta tunnetaan, tulee Mariaa vastaan paimen, jolta hän nimenomaan "pientä lapsukaistansa" kyselee; tämä vie hänet sitten ristin juurelle.[172]
Vielä selvempi molempien äärimmäisten ikäsuhteiden yhdistys tavataan toisinnossa, joka näkyy olleen kaikista tunnetuin.[173] Laaksossa nousee tähti Marian istuessa pieni Jeesus sylissään. Hänen nukahtaessaan hetkiseksi, lapsi katoaa. Maria lähtee etsimään ja näkee pyhän Johanneksen katsovan ulos ikkunasta. Kysyttynä tämä ilmoittaa myöhään ehtoolla nähneensä Jeesuksen kantamassa ristiä ja kolmea naulaa Öljymäelle.
Mainittu yhdistys on myös Skandinaaviansa yleinen. Lähinnä saksalaista muodostusta on eräs tanskalainen laulu, jota nuorten tyttöjen oli tapana keväisin esittää.[174] Siinä kerrotaan Maarian ja hänen poikansa matkustaneen Jerusalemiin. Kirkkotarhassa oli Maria nukahtanut, jolla aikaa Jeesus oli kadonnut. Turhaan etsittyään kaikkialta kirkosta oli Maria jalkaportaan luona tavannut Hallelujan, joka oli ilmaissut nähneensä pojan Jerusalemissa, orjantappurakruunu päässä, ruoskittuna terävillä hihnoilla.
Toisessa tanskalaisessa kappaleessa kuitenkin Jeesus lapsi vaan viittaa tulevaan kärsimykseensä.[175]
Kun Kristus syntyi jouluyöss',
Ilmestyi taivaalle tähti myös.
Pani Maria lapsensa kätkyeen
Kapaloituna liinahan valkoiseen.
Vaan uneen vaipuissa Marian
On Jeesus kadonnut luotahan.
Hänt' äiti etsivi lohduton —
Ja ulkona kylmä ja pakkanen on.
Käsin tarttui Maria keppihin
Ja maahan vaelsi Israelin.
Kun hän tuli maahan Israelin,
Niin tapasi miehensä Josefin.
"Rakas mieheni, Josef, kuulehan!
Sä näitkö Jeesusta, poikoan'?" —
"Näin kyllä poikasi Jeesuksen,
Puutarhaan meni hän sisällen."
Puutarhaan Maria astuissaan
Näki Jeesuksen keskellä kukkaismaan.
"Oi miksi, poikani armahin,
Teit mulle tään hädän, tuskankin."
Äidilleen Jeesus vastasi vain:
"Mä täällä tarkastan kukkiain,
Mä suuria, pieniä katselen;
Miss' okaita on, pois heitän sen.
Ne kukkaset, joissa okaita nään,
Pois heitän loukkohon pimeimpään."
Tanskalaisen kappaleen ensi värssystä päättäen on Neitsyt Maarian lapsenetsintä alkuansa ollut jouluvirren, eikä kevätlaulun aineena. Keski-Saksassa, Weimarin tienoilla, mainitaan köyhien poikien joulun aikaan sitä esittäneen ihmisten ovilla. Ja Ruotsissa tiedetään tätäkin virttä tähtipoikien laulaneen loppiaisena, jonka jälkeisen sunnuntain tekstinä on juuri mainittu Luukkaan kertomus.[176]
Myös ruotsalaisissa kappaleissa voi eroittaa kaksi toisintomuotoa, jotka kuitenkin kumpikin pitävät yhtä jälkimmäisen tanskalaisen kanssa siinä, että Maarian poika katoaa kapaloistaan seimestä ja löydettynä ainoasti ennustaa piinansa ja kuolemansa.
Toinen ruotsalainen on vielä tanskalaista alkuperäisemmällä kannalla. Mariaa vastaan tuleva Josef ei sano nähneensä Jeesus lasta jälkeen eilispäivän, jolloin hän oli istunut temppelissä opettajain keskellä. Hyvin Raamatun sanoja lähentelevä on Marian kysymys: "miksi istut täällä? isäsi ja minä olemme sinua murehtien etsineet", sekä alku Jeesuksen vastausta: "enkö saa olla, missä vaan tahdon, kun taivas ja maa minulle kuuluvat."[177]