Mutta toinen ruotsalainen muodostus liittyy likeisesti mainittuun tanskalaiseen, siinäkin suhteessa että löytäminen tapahtuu yrttitarhassa.[178] Tämän voi tosin olettaa johtuneen raamatullisesta Gethsemanen yrttitarhasta, joka sopivasti välittää ajatuksen siirtymisen Vapahtajan kuolemaan. Mutta toiselta puolen on huomattava, että kukkaistarha tavataan jo eräässä saksalaisessa 16:n vuosisadan käsikirjoituksessa, jossa lisäksi lapsen etsiminen kovalla ilmalla on yhteistä tanskalaisen kanssa.[179]
Marian, hellän emon,
On ruusutarhaan meno,
Sateessa kulkee, tuulessa,
Rakasta etsii lastansa.
Joka tapauksessa on varsin todennäköistä, että laulu Neitsyt Maarian lapsenetsinnästä on Saksasta päin kulkeutunut Tanskan kautta Ruotsiin.
Suomalaisen Lapsenetsintä-virren tutkimusta vaikeuttaa ennen kaikkea se seikka, ettei sitä ole tavattu Suomen rajojen sisäpuolelta. Samoin kuin Marja- ja Saunanhaku-virsi on se Länsi-Suomessa löytymätön ja Itä-Suomessa ei siitä ole senkään verran jälkiä kuin Tapanin virrestä säilynyt. Lapsenetsinnän nykyinen laulualue supistuu Varsinais-Inkeriin ja Venäjän Karjalaan.
Hevaan puolella Keski-Inkerissä on saatu talteen tusina enemmän tai vähemmän täydellistä, vaan säkeittensä puolesta jotenkin yhtä pitävää kappaletta, joista vanhin Europaeusen v. 1848 kirjaanpanema otettakoon näytteeksi.[180]
Maaria pyhäinen vaimo,
Vaimo valkeaverinen,
Käypi käpäelevi,
Hietroin helmoin heutajavi,
Puhas paitanen povessa,
Vasta kultainen käessä,
Hopeainen kainalossa,
Etsi poikoa pyhäistä,
Hetelmäistä autuaista.
Meni matkoja vähäsen,
Teki tietä pikkaraisen,
Päivä vastahan tulevi;
Kysytteli päivyeltä:
"Hoi päivä, Jumalan luoma!
Näitkö poikoa pyhäistä,
Hetelmäistä autuaista'?"
Päivä vasten vastaeli:
"Jos lien nähnyt, en sanele;
Sun hyväsi munkin saattoi
Aamusta ylenemähän,
Illasta alenemahan.
Keskipäivän ke[r]stämähän,
Välitunnit tuulemahan."
Maaria pyhäinen vaimo,
Vaimo valkeaverinen,
Meni matkoja j.n.e.
Kuu vastahan tulevi
— — —
"Illasta ylenemähän,
Aamusta alenemahan,
Keskiöinä ke[r]stämähän,
Välitunnit tuulemahan."
Lapsenetsintä-virttä seuraa tässä, samoin kuin useimmissa Hevaan-puolisissa kappaleissa, välittömästi Saunanhaku-virsi. Maaria menee vielä vähän matkaa eteenpäin, niin tulee vastaan tupa, josta hän kysyy yösijaa. Lapsen kysyntä jää siten syrjään, eikä sen löytämisestä mainita sanaakaan. Tämä yhdistys onkin, kuten mainittu, aivan luonnoton siihen nähden, että lasta etsitään jo ennen sen syntymistä. Maarialla on mukanaan povessa puhdas paitanen, joka yhdessä toisinnossa nimenomaan lapsen paitaseksi nimitetään.[181] Sitä paitsi on hänellä kädessä vasta, jossa niinkuin on huomautettu tuntuu Saunanhaku-virren vaikutus. Alkuperäisemmäksi voisi ajatella parissa kappaleessa tavattavaa kultaista keppiä tai vitsaa,[182] johon myös Vienan läänissä esiintyvä lapsen nimitys "hopeainen sauva" viitannee. Siinä vaan epäilyttää kertosäe: "hopeainen ruoska vyöllä", joka ei jalankävijälle ollenkaan sovellu. Löytyy vielä kolmas kirjaanpano, jossa tämä liittyy säkeesen: "vaskivasta kainalossa" ja jossa Maaria todella käyttää ruoskaa virrelle vieraasen hevosella ajoon.[183] Mainittu kirjaanpano jatkuu Päivänpäästö-runolla.[184]
Tähän painetun näytteen säkeistä viimeinen sekä päivän että kuun puheessa: "välitunnit tuulemahan", on sille yksinomainen eikä muualla siinä paikassa tavattavissa. Mutta muutamassa toisinnossa esitetään ennen päivää ja kuuta Maariaa vastaan tulevana tuuli.[185]
"Hoi tuuli Jumalan luoma!"
"Näitkö" j.n.e.
Tuuli vasten vastaeli j.n.e.
"Sun hyväsi munkin saattoi
Monen tunnin tuulemahan,
Äijältä ärjymähän."
Samoin kuin Tapanin virsi tavataan myös Lapsenetsintä Soikkolan niemekkeellä osaksi alkuperäisemmässä muodossa ja itsenäisemmässä asemassa. Sieltä on saatu kaksi kirjaanpanoa, molemmat Mäkkylästä, joissa runo ilmaantuu sekä yksinäisenä että eheänä. Toinen niistä, jonka loppukäänne on harvinaisen kaunis, painettakoon kokonaisuudessaan.[186]