Maaria korea neito,
Vaimo valkeaverinen,
Ei kovin korea neito,
Eikä valkeaverinen,
Käypi käpäelevi,
Pyhä paitanen povessa,
Silkkiriepunen sisässä,
Helmat maata heutajavat.
Meni virstan, meni toisen,
Meni kolmatta vähäsen,
Päivä vastahan tulevi.
Kumartaisi päivälle:
"Oi päivä Jumalan luoma!
Näitkö poikoa pyhäistä,
Näitkö lasta autuvaista?"
Päivä väite vastaeli:
"Hot lien nähnyt, en läkäjä,
Sun hyväsi minusen saattoi
Illasta alenemahan,
Aamusta ylenemähän,
Keskipäivin paistamahan."
Maaria pyhäinen vaimo
Läksi pois lähtemähän,
Pyhä paitanen j.n.e.
Kuu vastahan tulevi,
Kumartaisi kuun etehen j.n.e.
Kuu vaite vastaeli j.n.e.
"Illasta ylenemähän,
Aamusta alenemahan,
Keskiyöllä kerstämähän."
Maaria pyhäinen vaimo
Läksi pois lähtemähän,
Läksi vetisin silmin,
Tuumajaa, ajattelevi:
"Kuhun menen minä poloinen?
Menen lasta etsimähän.
Enpä tieä ensinkänä,
Kuhun lasta laitettihin."
Vietiin Luojan uksen suulle,
Jumalan oven etehen.
Luoja lapsen korjaeli,
Jumala kappelin laati,
Laati lapsen laavitsalle,
Laati kukkaset kätehen.
Lapsi istui laavitsalla,
Punakukkaset käessä,
Itse katsoi ikkunasta:
"Kun tuli minun emoni,
Tuli lasta ottamahan!"[187]
Maarian nimitys "korea neito" on nähtävästi Marketan runosta lainattu. Toisessa kirjaanpanossa[188] hän on "Maaria pyhäinen vaimo" ja kertosäkeessä "itse Maaria vahainen", joka vähäisen rinnalla esiintyvä mainesana viitannee vaha- eli vaksikuviin kirkoissa. Vastaantulijoita ei nimenomaan mainita, mutta heidän vastauksistaan: "keskiöillä juoksemahan" ja "keskipäivin juoksemahan, panit päivänpaisteheksi", on helppo arvata, että ne ovat tavalliset: kuu ja päivä. Sitä vastoin ei käy selville, kuka se kolmas on, jolta Maaria kysyy: "näit sä poikaa pyhäistä?" ja joka vastaa:
"Lapsi on Luojan lappeassa,
Maalla marjamättähässä.
Jos sä suuit surman luokse,
Toivoit lasta Tuonelahan,
Manalahan mainettelit,
Lapsi on Luojan lappeassa,
Tuo on Tuonen tuomarina.
Tuonen tuomarit totiset,
Lakiherrat laaulliset,
Laaittihin lapsen sielu,
Muien sielujen sekahan,
Ruumis muien lappeahan,
Kultakukkaset kätehen,
Manalan marjat etehen."
Ajatus on muuten ymmärrettävä: lapsi on Luojan luona Tuonelassa tuomarina; hänellä on vielä kukkasetkin kädessä, niinkuin edellisessä kappaleessa. Mutta sen sekoittavat sitten monikolliset Tuonen tuomarit; sielujen ja ruumiitten rinnatusten asettaminen on Viron orjan runosta lainattua.
Vaan näitä kappaleita lukuun ottamatta, ovat muut Soikkolassa muistiinpannut sekavammat ja hajanaisemmat kuin Hevaan-puoliset. Niissä kahdessa kirjaanpanossa, joissa Saunanhaku-virsi seuraa, on sulautuminen mennyt vielä pitemmälle. Toisessa Maaria kulkee "kylä kylältä, talo talolta" jo kuun vastaan tullessa ja kysyy akaltakin lasta; päivä on kokonaan unohtunut.[189] Toisessa taas tulee ensin kuu vastaan ja sitten päivä, joka ilmoittaakin nähneensä lapsen: "tallihin Jumala syntyi".[190] Pari kertaa on Lapsenetsintä-virteen liittynyt runo Päivän ja kuun kosinnasta, kuitenkin niin että taivaankappaleet ovat jommastakummasta unohtuneet.[191] Joskus on myös Luojan surma-virsi jatkona. Maaria "puhas emäntä" etsii "poikaa pyhältä, hedelmäistä autovalta", vaan ei saa häntä sieltä. Poika on varastettu, ja Maaria joutuu Hiiden pajaan, jossa kahlitsee sepän omaan takomaansa kaularautaan.[192]
Soikkolan ja Narvusin välisestä Joenperän seurakunnasta on saatu kaksi miltei yhtä pitävää kirjaanpanoa, joissa samoin ikään Luojan surma-virsi liittyy Lapsenetsintään, vaan erään edempänä mainittavan runon välityksellä, niin että molempain taivaankappaleitten lisäksi tulee vastaan kirkko. Tälle Maaria myös kumartelee, mutta mitään enää kysymättä; sitten kerrotaan Luojan haudan kaivamisesta.[193]
Viimeksi on mainittava yksi ainokainen läntisimmästä Inkeristä, Narvusista, äskettäin löytynyt katkelma. Tämä liittyy siihen Soikkolan toisintoon, jossa Maaria kylä kylältä etsien kysyy lasta ensin kuulta ja sitten akalta, joka neuvoo talliin.[194]
Maaria pyhäinen vaimo,
Itse Maaria vahainen,
Helmet (!) maassa heutajavi,
Puhas paitanen pivossa (!),
Silkkirätti kainalossa,
Kulki kylä kylältä,
Kävi talo talolta,
Etsi poikaa pyhäistä,
Hetelmäistä autuasta.
Näyttää siis ainakin siltä kuin kysymyksessä oleva runo, samoin kuin Tapanin virsi, olisi Varsinais-Inkerissä kulkenut suunnassa idästä länteen.
Varsinais-Inkeristä on sitten meillä pitkä harppaus suomalaisen runon uoman toiseen äärimmäiseen päähän, Venäjän Karjalaan. Siellä kohtaamme Lapsenetsintä-virren kahdessa alueellisesti eriävässä päämuodostuksessa. Eteläisemmästä Aunuksen-puolisesta, johon myös Rajaryhmän toisinnot liittyvät, otettakoon eräs Europaeuksen kirjaanpano näytteeksi.[195]