Muita minä muistelen,
Ammuisia ajattelen;
Luoja maahan hauvattihin,
Valta kaikki kalmattihin,
Yheksän sylen syvähän,
Syltä puolen kymmenettä.[236]
Kivet päälle kilvattihin,
Kalliotkin kalvattihin,
Murrot päälle murrettihin.
Päivyt armas aurinkoinen,
Lenti päätönnä kanana,
Siivetönnä siuvotteli,
Luojan hauan partahille.
Painuihen pakisemahan,
Saatihin sanelemahan.
Jumalainen armollinen,
Mies totinen toimellinen,[237]
Noin virkki, sanoin pakisi:
"Päivyt armas aurinkoinen!
Mitä sinä tänne tulit?"
— "Tulin luokses kuolemahan.
Kanssasi katoamahan."
Jumalainen armollinen,
Mies totinen toimellinen,
Noin virkki, sanoin pakisi:
"Mene maille muinoisille,
Entisille elotiloille,
Paista päivä palavasti,
Toinen himmesti hiilluta,
Paahuta parvi pakanan,
Hiilluttele Hiien väki,
Nuoret miekkojen nojahan,
Vanhat keihäsvarsillehen.
Nousis Luoja kuolemasta,
Katomasta valta kaikki,
Yheksän sylen syvästä,
Syltä puolen kymmenettä;
Kivet päältä kilvattaisi,
Kalliotkin kaivattaisi,
Murrot päältä murrettaisi."
Päivyt armas aurinkoinen,
Meni maille j.n.e.
— — —
Murrot päältä murrettihin.
Auringon vastaus Luojan haudalla on myös toisin sanoin esitetty:[238]
Tulin Luojan kuolennoille,
Vallan kaiken kaonnoille,
Voiman kaiken voitannoille.
Joskus päivä Luojan kysymystä odottamatta itse tiedustelee:[239]
Kuhun on Luoja kuoletettu,
Valta kaikki kalmaeltu?
Mutta näitä kaikkia osanoton ilmauksia alkuperäisempi lienee päivän kehoitus haudalle lennettyään:[240]
Nouse Luoja kuolemasta,
Katomasta kaikkivalta!
Jos molempia itäkarjalaisia toisintoja vertaa inkeriläisiin, niin huomaa helposti että ne ovat toisistaan riippumatta yhteisestä alkumuodosta kehittyneet. Johdanto on Suomen Itä-Karjalassa täydellisempänä säilynyt. Selvimmin ilmaisevat sen ajatusta erään kirjaanpanon alku-säkeet:[241]
Aina muuta muistelemme,
Ammuista ajattelemme,
Emme tuota konsanana,
Kovin Luojan kuolentoa.
Samassa kirjaanpanossa ilmaantuva säe: "nukuttele noian joukko" antaa myös selityksen Suistamalaiselle muodolle: nuuin joukko. Pakanan parven nukuttaminen, joka on aseellisena vartiona Luojan haudalla, liittyy läheisesti Matteuksen kertomukseen (28: 2-4) roomalaisista vahtisotureista, mitkä taivaasta alas astuvan Herran enkelin pelosta, joka oli nähdä kuin pitkäisen tuli, niin hämmästyivät, että olivat kuin kuolleet. Kivien ja hakojen eli murtojen haudan päältä murtaminen viittaa niinikään raamatulliseen piirteesen kiven vierittämisestä Vapahtajan haudan ovelta.