Rehellisyydestä ei meillä ylimalkaan ole tietoja. Mutta tuskinpa se oli erittäin kiitettävällä kannalla, koska aateliset ja virkamiehet, jopa kuningas itsekin, niin vähän välittivät toisen omistusoikeudesta. Siinäkin suhteessa uskonpuhdistuksen mukana johtunut kirkon omaisuuden ryöstö oli päästänyt irti ahneuden pahat himot. Kaikissa säädyissä vallitsi myös raakuus sekä käytöksessä että puheissa. Sekin epäilemättä uskonpuhdistuksen aikoina yltyi opin joutuessa rappiolle. Edellisessä olemme useamman kerran nähneet, miten kuningas itse käytti voimakasta, vaan jotenkin törkeätä puhetapaa. Samallaisia esimerkkejä tulee vielä usein esiin seuraavissa luvuissa Suomen etevimmistä miehistä puhuessa.
Raakuus oli läheisesti yhdistynyt taikauskoon. Me olemme nähneet, miten Kustaa Vaasakin pelkäsi viatonta pyrstötähteä. Niinikään oli usko loitsujen ja taikojen voimaan yleinen kaikissa säädyissä. Vanhimman, käsin kirjoitettuna säilyneen suomalaisen loitsurunon ruttoa vastaan oli v. 1564 pohjalainen kruununvouti eräälle tilikirjansa lehdelle kirjoittanut omaksi tarpeekseen.
19. Yleinen katsaus Kustaa Vaasan hallitukseen.
Me olemme nähneet, kuinka itsevaltaisesti, usein väkivaltaisestikin Kustaa Vaasa hallitsi kansaansa. Mutta tarkoitus hänellä epäilemättä oli hyvä. Hän tahtoi saattaa kansan toimeliaaksi ja varalliseksi, vaikkapa väkisenkin, jollei se itse ymmärtänyt omaa hyötyänsä. Yksityisten alamaisten etu ei kuitenkaan ollut hänen päätarkoituksenaan. Ensinnä hän aina piti silmällä koko kansan, valtion yhteistä etua, ja jos yksityinen etu ja oikeus oli sen tiellä, syrjäytettiin ne säälimättä. Lykkäsipä kuningas usein myös omat asetuksensa ja sääntönsäkin syrjään, jos niiden rikkomisesta saattoi olla kruunulle hyötyä. Vaikka esim. maakauppa oli ankarasti kielletty, sattui kuitenkin, että kuningas runsaasta summasta antoi jonkun talonpojan rauhassa harjoittaa kauppaa. Toisen kerran taas, vaikka hän ylimalkaan koetti kääntää kaupan pois Räävelistä, antoi Kustaa siihen luvan, jos rääveliläiset sallivat hänen pestata sotamiehiä heidän kaupungissaan. Lähettipä hän kerran verosta tulleita tavaroita itse tuohon vihattuun Lybeckiin kaupaksi, koska se sillä hetkellä näytti edulliselta.
Tämmöinen hallitus meidän aikanamme tuntuisi melkein jokaisen eurooppalaisen kansan mielestä kärsimättömältä tyranniudelta. Mutta siihen aikaan se oli pääasiassa tarpeellista isällistä hoitoa. Vaikka Kustaa keinoissaan joskus erehtyi, oli kuitenkin kansan toimeliaisuus ja varallisuus, niinkuin näimme, verrattomasti vaurastunut. Ja päätarkoituksessaan, valtion voiman enentämisessä, oli Kustaa vielä paremmin onnistunut. Vuotuiset kruunun tulot riittivät kaikkiin tarpeellisiin maksuihin; olipa pahojen päivien varaksi vielä oivalliset säästövarat kootut. Kuninkaallinen rahakammio, jota nimitettiin herra Eskilin kamariksi, oli lakea myöten ahdattu täyteen myntättyä rahaa sekä hopeakiskoja. Sotavoima ja laivasto olivat myös tarpeeksi suuret ja hyvässä kunnossa. Kansa, sekä ylhäinen että alhainen, oli Kustaan ankaran käden ohjaamana vieraantunut entisestä vallattomuudestaan. Naapurivallat pitivät kaikki Ruotsia arvossa. Tämmöinen oli se perintö, minkä Kustaa Vaasa jätti vanhimmalle pojalleen. Vanha kuningas erosi vaivalloisesta elämästään syyskuun 29 p. 1560. Hän oli silloin 63 vuoden vanha.
Viiteselitykset:
[1] Tanskassa ei tahdottu, niinkuin Lybeck vaati, sulkea Juutinraumaa Hollannin laivoilta.
[2] Hänestä sai tämä sota nimen Kreivisota.
[3] Hyvin usein myös aateliset nauttivat vaan tulot tuomarivirastaan, ja antoivat itse toimituksen jollekin oppimattomalle palvelijalleen "lainlukijalle", jonka huonon palkkansa tähden oli melkein pakko ottaa vastaan lahjoja.
[4] Nimismiehet olivat silloin talonpoikia, jotka toimittivat kestikievarin ja muuten voudin käskyläisen virkaa.